Job 27
1 Job vedblev at fremsætte sit Tankesprog:
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 Saa sandt Gud lever, som satte min Ret til Side, den Almægtige, som gjorde mig mod i Hu:
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 Saa længe jeg drager Aande og har Guds Aande i Næsen,
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 skal mine Læber ej tale Uret, min Tunge ej fare med Svig!
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Langt være det fra mig at give jer Ret; til jeg udaander, opgiver jeg ikke min Uskyld.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 Jeg hævder min Ret, jeg slipper den ikke, ingen af mine Dage piner mit Sind.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 Som den gudløse gaa det min Fjende, min Modstander som den lovløse!
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 Thi hvad er den vanhelliges Haab, naar Gud bortskærer og kræver hans Sjæl?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 Hører mon Gud hans Skrig, naar Angst kommer over ham?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Mon han kan fryde sig over den Almægtige, føjer han ham, naar han paakalder ham?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 Jeg vil lære jer om Guds Haand, den Almægtiges Tanker dølger jeg ikke;
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 se, selv har I alle set det, hvi har I saa tomme Tanker?
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 Det er den gudløses Lod fra Gud, Arven, som Voldsmænd faar fra den Almægtige:
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 Vokser hans Sønner, er det for Sværdet, hans Afkom mættes ikke med Brød;
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 de øvrige bringer Pesten i Graven, deres Enker kan ej holde Klage over dem.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Opdynger han Sølv som Støv og samler sig Klæder som Ler —
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 han samler, men den retfærdige klæder sig i dem, og Sølvet arver den skyldfri;
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 han bygger sit Hus som en Edderkops, som Hytten, en Vogter gør sig;
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 han lægger sig rig, men for sidste Gang, han slaar Øjnene op, og er det ej mer;
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Rædsler naar ham som Vande, ved Nat river Stormen ham bort;
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 løftet af Østenstorm farer han bort, den fejer ham væk fra hans Sted.
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 Skaanselsløst skyder han paa ham, i Hast maa han fly fra hans Haand;
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 man klapper i Hænderne mod ham og piber ham bort fra hans Sted!
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
