Job 21
1 Saa tog Job til Orde og svarede:
Job vastasi ja sanoi:
2 Hør dog, hør mine Ord, lad det være Trøsten, I giver!
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Find jer nu i, at jeg taler, siden kan I jo haane!
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Gælder min Klage Mennesker? Hvi skulde jeg ej være utaalmodig?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Vend jer til mig og stivn af Rædsel, læg Haand paa Mund!
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Jeg gruer, naar jeg tænker derpaa, mit Legeme gribes af Skælven:
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 De gudløse, hvorfor lever de, bliver gamle, ja vokser i Kraft?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Deres Æt har de blivende hos sig, deres Afkom for deres Øjne;
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 deres Huse er sikre mod Rædsler, Guds Svøbe rammer dem ikke;
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 ej springer deres Tyr forgæves, Koen kælver, den kaster ikke;
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 de slipper deres Drenge ud som Faar, deres Børneflok boltrer sig ret;
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 de synger til Pauke og Citer, er glade til Fløjtens Toner;
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 skønt de siger til Gud: »Gaa fra os, at kende dine Veje er ikke vor Lyst!
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 Den Almægtige? Hvad han? Skal vi tjene ham? Hvad Gavn at banke paa hos ham?«
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Er ej deres Lykke i deres Haand og gudløses Raad ham fjernt?
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Naar gaar de gudløses Lampe ud og naar kommer Ulykken over dem? Naar deler han Loddet ud i sin Vrede,
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 saa de bliver som Straa for Vinden, som Avner, Storm fører bort?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Gemmer Gud hans Ulykkeslod til hans Børn? Ham selv gengælde han, saa han mærker det,
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 lad ham selv faa sit Vanheld at se, den Almægtiges Vrede at drikke!
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Thi hvad bryder han sig siden om sit Hus, naar hans Maaneders Tal er udrundet?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Kan man vel tage Gud i Skole, ham, som dømmer de højeste Væsner?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 En dør jo paa Lykkens Tinde, helt tryg og saa helt uden Sorger:
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 hans Spande er fulde af Mælk, hans Knogler af saftig Marv;
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 med bitter Sjæl dør en anden og har aldrig nydt nogen Lykke;
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 de lægger sig begge i Jorden, og begge dækkes af Orme!
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Se, jeg kender saa vel eders Tanker og de Rænker, I spinder imod mig,
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 naar I siger: »Hvor er Stormandens Hus og det Telt, hvor de gudløse bor?«
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Har I aldrig spurgt de berejste og godkendt deres Beviser:
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Den onde skaanes paa Ulykkens Dag og frelses paa Vredens Dag.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Hvem foreholder ham vel hans Færd, gengælder ham, hvad han gør?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Til Graven bæres han hen, ved hans Gravhøj holdes der Vagt;
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 i Dalbunden hviler han sødt, Alverden følger saa efter, en Flok uden Tal gik forud for ham.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Hvor tom er den Trøst, som I giver! Eders Svar — kun Svig er tilbage!
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
