Job 20
1 Saa tog Na'amatiten Zofar til Orde og sagde:
Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2 Derfor bruser Tankerne i mig, og derfor stormer det i mig;
"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
3 til min Skam maa jeg høre paa Tugt, faar tankeløst Mundsvejr til Svar!
Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Ved du da ikke fra Arilds Tid, fra Tiden, da Mennesket sattes paa Jorden,
Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 at gudløses Jubel er kort og vanhelliges Glæde stakket?
Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 Steg end hans Hovmod til Himlen, raged hans Hoved i Sky,
Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 som sit Skarn forgaar han for evigt, de, der saa ham, siger: »Hvor er han?«
katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
8 Han flyr som en Drøm, man finder ham ikke, som et Nattesyn jages han bort;
Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 Øjet, der saa ham, ser ham ej mer, hans Sted faar ham aldrig at se igen.
Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 Hans Sønner bejler til ringes Yndest, hans Hænder maa give hans Gods tilbage.
Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 Hans Ben var fulde af Ungdomskraft, men den lægger sig med ham i Støvet.
Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 Er det onde end sødt i hans Mund, naar han gemmer det under sin Tunge,
Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 sparer paa det og slipper det ikke, holder det fast til sin Gane,
säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 saa bliver dog Maden i hans Indre til Slangegift inden i ham;
niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Godset, han slugte, maa han spy ud, Gud driver det ud af hans Bug,
Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 han indsuger Slangernes Gift, og Øgleungen slaar ham ihjel;
Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 han skuer ej Strømme af Olie, Bække af Honning og Fløde;
Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
18 han maa af med sin Vinding, svælger den ej, faar ingen Glæde af tilbyttet Gods.
Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 Thi han knuste de ringe og lod dem ligge, ranede Huse, han ej havde bygget.
Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 Thi han har ingen Hjælp af sin Rigdom, trods sine Skatte reddes han ikke;
Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 ingen gik fri for hans Glubskhed, derfor varer hans Lykke ikke;
Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 midt i sin Overflod har han det trangt, al Slags Nød kommer over ham.
Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 For at fylde hans Bug sender Gud sin Vredes Glød imod ham, lader sin Harme regne paa ham.
Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 Flyr han for Brynje af Jern, saa gennemborer ham Kobberbuen;
Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 en Kniv kommer ud af hans Ryg, et lynende Staal af hans Galde; over ham falder Rædsler,
kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 idel Mørke er opsparet til ham; Ild, der ej blæses op, fortærer ham, æder Levningen i hans Telt.
kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 Himlen bringer hans Brøde for Lyset, og Jorden rejser sig mod ham.
Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 Hans Huses Vinding maa bort, rives bort paa Guds Vredes Dag.
Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29 Slig er den gudløses Lod fra Gud og Lønnen fra Gud for hans Brøde!
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
