Job 20
1 Saa tog Na'amatiten Zofar til Orde og sagde:
Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2 Derfor bruser Tankerne i mig, og derfor stormer det i mig;
Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3 til min Skam maa jeg høre paa Tugt, faar tankeløst Mundsvejr til Svar!
Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
4 Ved du da ikke fra Arilds Tid, fra Tiden, da Mennesket sattes paa Jorden,
Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5 at gudløses Jubel er kort og vanhelliges Glæde stakket?
Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6 Steg end hans Hovmod til Himlen, raged hans Hoved i Sky,
Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7 som sit Skarn forgaar han for evigt, de, der saa ham, siger: »Hvor er han?«
Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8 Han flyr som en Drøm, man finder ham ikke, som et Nattesyn jages han bort;
Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9 Øjet, der saa ham, ser ham ej mer, hans Sted faar ham aldrig at se igen.
Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10 Hans Sønner bejler til ringes Yndest, hans Hænder maa give hans Gods tilbage.
Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11 Hans Ben var fulde af Ungdomskraft, men den lægger sig med ham i Støvet.
Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
12 Er det onde end sødt i hans Mund, naar han gemmer det under sin Tunge,
Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13 sparer paa det og slipper det ikke, holder det fast til sin Gane,
Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14 saa bliver dog Maden i hans Indre til Slangegift inden i ham;
Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Godset, han slugte, maa han spy ud, Gud driver det ud af hans Bug,
Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16 han indsuger Slangernes Gift, og Øgleungen slaar ham ihjel;
Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17 han skuer ej Strømme af Olie, Bække af Honning og Fløde;
Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18 han maa af med sin Vinding, svælger den ej, faar ingen Glæde af tilbyttet Gods.
Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19 Thi han knuste de ringe og lod dem ligge, ranede Huse, han ej havde bygget.
Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
20 Thi han har ingen Hjælp af sin Rigdom, trods sine Skatte reddes han ikke;
Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21 ingen gik fri for hans Glubskhed, derfor varer hans Lykke ikke;
Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22 midt i sin Overflod har han det trangt, al Slags Nød kommer over ham.
Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23 For at fylde hans Bug sender Gud sin Vredes Glød imod ham, lader sin Harme regne paa ham.
Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24 Flyr han for Brynje af Jern, saa gennemborer ham Kobberbuen;
Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25 en Kniv kommer ud af hans Ryg, et lynende Staal af hans Galde; over ham falder Rædsler,
Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26 idel Mørke er opsparet til ham; Ild, der ej blæses op, fortærer ham, æder Levningen i hans Telt.
Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27 Himlen bringer hans Brøde for Lyset, og Jorden rejser sig mod ham.
Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28 Hans Huses Vinding maa bort, rives bort paa Guds Vredes Dag.
Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29 Slig er den gudløses Lod fra Gud og Lønnen fra Gud for hans Brøde!
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
