Job 15
1 Saa tog Temaniten Elifaz til Orde og sagde:
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 Mon Vismand svarer med Mundsvejr og fylder sit Indre med Østenvind
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 for at hævde sin Ret med gavnløs Tale, med Ord, som intet baader?
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Desuden nedbryder du Gudsfrygt og krænker den Stilhed, som tilkommer Gud.
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 Din Skyld oplærer din Mund, du vælger de listiges Sprog.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Din Mund domfælder dig, ikke jeg, dine Læber vidner imod dig!
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Var du den første, der fødtes, kom du til Verden, før Højene var?
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Mon du lytted til, da Gud holdt Raad, og mon du rev Visdommen til dig?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Hvad ved du, som vi ikke ved, hvad forstaar du, som vi ikke kender?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Ogsaa vi har en gammel iblandt os, en Olding, hvis Dage er fler end din Faders!
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Er Guds Trøst dig for lidt, det Ord, han mildelig talede til dig?
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Hvi river dit Hjerte dig hen, hvi ruller dit Øje vildt?
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 Thi du vender din Harme mod Gud og udstøder Ord af din Mund.
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Hvor kan et Menneske være rent, en kvindefødt have Ret?
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 End ikke sine Hellige tror han, og Himlen er ikke ren i hans Øjne,
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 hvad da den stygge, den onde, Manden, der drikker Uret som Vand!
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17 Jeg vil sige dig noget, hør mig, jeg fortæller, hvad jeg har set,
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 hvad vise Mænd har forkyndt, deres Fædre ikke dulgt,
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 dem alene var Landet givet, ingen fremmed færdedes blandt dem:
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 Den gudløse ængstes hele sit Liv, de stakkede Aar, en Voldsmand lever;
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 Rædselslyde fylder hans Ører, midt under Fred er Hærgeren over ham;
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 han undkommer ikke fra Mørket, opsparet er han for Sværdet,
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 udset til Føde for Gribbe, han ved, at han staar for Fald;
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Mørkets Dag vil skræmme ham. Trængsel og Angst overvælde ham som en Konge, rustet til Strid.
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 Thi Haanden rakte han ud mod Gud og bød den Almægtige Trods,
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 stormed haardnakket mod ham med sine tykke, buede Skjolde.
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 Thi han dækked sit Ansigt med Fedt og samlede Huld paa sin Lænd.
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 tog Bolig i Byer, der øde laa hen, i Huse, man ikke maa bo i, bestemt til at ligge i Grus.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Han bliver ej rig, hans Velstand forgaar, til Jorden bøjer sig ikke hans Aks;
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 han undkommer ikke fra Mørket. Solglød udtørrer hans Spire, hans Blomst rives bort af Vinden.
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Han stole ikke paa Tomhed — han farer vild — thi Tomhed skal være hans Løn!
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 I Utide visner hans Stamme, hans Palmegren skal ikke grønnes;
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 han ryster som Ranken sin Drue af og kaster som Olietræet sin Blomst.
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 Thi vanhelliges Samfund er goldt, og Ild fortærer Bestikkelsens Telte;
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 svangre med Kvide, føder de Uret, og deres Moderskød fostrer Svig!
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
