Job 11
1 Saa tog Na'amatiten Zofar til Orde og sagde:
Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
2 Skal en Ordgyder ej have Svar, skal en Mundheld vel have Ret?
Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
3 Skal Mænd vel tie til din Skvalder, skal du spotte og ikke faa Skam?
Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
4 Du siger: »Min Færd er lydeløs, og jeg er ren i hans Øjne!«
Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
5 Men vilde dog Gud kun tale, oplade sine Læber imod dig,
Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
6 kundgøre dig Visdommens Løndom, thi underfuld er den i Væsen; da vilde du vide, at Gud har glemt dig en Del af din Skyld!
Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
7 Har du loddet Bunden i Gud og naaet den Almægtiges Grænse?
Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
9 Den overgaar Jorden i Vidde, er mere vidtstrakt end Havet.
Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
10 Farer han frem og fængsler, stævner til Doms, hvem hindrer ham?
Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
11 Han kender jo Løgnens Mænd, Uret ser han og agter derpaa,
Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
12 saa tomhjernet Mand faar Vid, og Vildæsel fødes til Menneske.
Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
13 Hvis du faar Skik paa dit Hjerte og breder dine Hænder imod ham,
Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
14 hvis Uret er fjern fra din Haand, og Brøde ej bor i dit Telt,
Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
15 ja, da kan du lydefri løfte dit Aasyn og uden at frygte staa fast,
Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
16 ja, da skal du glemme din Kvide, mindes den kun som Vand, der flød bort;
Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
17 dit Liv skal overstraale Middagssolen, Mørket vorde som lyse Morgen.
Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
18 Tryg skal du være, fordi du har Haab; du ser dig om og gaar trygt til Hvile,
Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
19 du ligger uden at skræmmes op. Til din Yndest vil mange bejle.
Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
20 Men de gudløses Øjne vansmægter; ude er det med deres Tilflugt, deres Haab er blot at udaande Sjælen!
Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
