2 Samuel 22
1 David sang HERREN denne Sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans Fjenders og af Sauls Haand.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 Han sang: »HERRE, min Klippe, min Borg, min Befrier,
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn, min Tilflugt, min Frelser, som frelser mig fra Vold!
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 Jeg paakalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Dødens Brændinger omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 i min Vaande paakaldte jeg HERREN og raabte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Raab fandt ind til hans Ører!
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Da rystede Jorden og skjalv, Himlens Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 baaret af Keruber fløj han, svæved paa Vindens Vinger;
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder ud.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 HERREN tordned fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst;
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 han udslynged Pile, adsplittede dem, lod Lynene funkle og skræmmede dem.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Havets Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved HERRENS Trusel, for hans Vredes Pust.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Han udrakte Haanden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 Paa min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig et Værn.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Han førte mig ud i aabent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 thi jeg holdt mig til HERRENS Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud;
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 hans Bud stod mig alle for Øje, jeg veg ikke fra hans Love.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som var ham for Øje!
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Ja, du er min Lampe, HERRE! HERREN opklarer mit Mørke.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENS Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste paa Højne,
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 oplærte min Haand til Krig, saa mine Arme spændte Kobberbuen?
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Du gav mig din Frelses Skjold, din Nedladelse gjorde mig stor;
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 slog dem ned, saa de ej kunde rejse sig, men laa faldne under min Fod.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 du slog mine Fjender paa Flugt mine Avindsmænd ryddede jeg af Vejen.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 De raabte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Jeg knuste dem som Jordens Støv, som Gadeskarn tramped jeg paa dem.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Udlandets Sønner kryber for mig; blot de hører om mig, lyder de mig:
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Udlandets Sønner vansmægter, kommer skælvende frem af deres Skjul.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 den Gud, som giver mig Hævn, lægger Folkeslag under min Fod
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 og frier mig fra mine Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed. David og hans Æt evindelig.«
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
