Salme 94
1 Herre! Gud, hvem Hævnen hører til, Gud, hvem Hævnen hører til, aabenbar dig herligt!
Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
2 Rejs dig, du Jordens Dommer! bring Gengældelse over de hovmodige.
Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
3 Herre! hvor længe skulle de ugudelige, hvor længe skulle de ugudelige fryde sig?
Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
4 De udgyde en Strøm af Ord, de føre fræk Tale; de rose sig selv, alle de, som øve Uret.
Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
5 Herre! de knuse dit Folk og plage din Arv.
Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
6 De ihjelslaa Enken og den fremmede og myrde de faderløse.
He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
7 Og de sagde: Herren ser det ikke, og Jakobs Gud mærker det ikke.
Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
8 Giver dog Agt, I ufornuftige iblandt Folket! og I Daarer! naar ville I blive kloge?
Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
9 Mon han, som plantede Øret, ikke skulde høre? eller mon han, som dannede Øjet, ikke skulde se?
Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
10 Mon han, som advarer Hedningerne, ikke skulde straffe? han, som lærer et Menneske Kundskab!
Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Herren kender Menneskenes Tanker, thi de ere Forfængelighed.
Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
12 Salig er den Mand, som du, Herre! advarer, og den, du underviser ud af din Lov
Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
13 for at skaffe ham Hvile fra de onde Dage, indtil der bliver gravet en Grav for den ugudelige.
antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
14 Thi Herren skal ikke opgive sit Folk og ej forlade sin Arv.
Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
15 Thi Retten skal vende tilbage til Retfærdighed, og alle de oprigtige af Hjertet skulle efterfølge den.
vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
16 Hvo staar hos mig imod de onde? hvo stiller sig hos mig imod dem, som gøre Uret?
Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
17 Dersom Herren ikke havde været min Hjælp, da havde min Sjæl paa lidet nær boet i det stille.
Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
18 Der jeg sagde: Min Fod snublede, da opholdt, o Herre! din Miskundhed mig.
Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
19 Der jeg havde mange Bekymringer i mit Inderste, da forlystede din Trøst min Sjæl.
Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
20 Skulde Ondskabens Trone have Samkvem med dig? den, som gør Uret tvært imod, hvad Ret er?
Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
21 De slaa sig sammen skarevis imod en retfærdigs Sjæl, og de fordømme uskyldigt Blod.
ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
22 Men Herren blev mig en Befæstning, og min Gud blev mig en Tilflugts Klippe.
Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
23 Og han har ladet deres Uret falde tilbage over dem og skal udrydde dem for deres Ondskab; Herren vor Gud skal udrydde dem.
Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
