Salme 92

1 En Psalme, en Sang paa Sabbatens Dag.

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

2 Det er godt at takke Herren og at lovsynge dit Navn, du Højeste!

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

3 at kundgøre din Miskundhed om Morgenen og din Sandhed om Natten

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

4 paa de ti Strenge og paa Psalteren til Harpens Klang.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

5 Thi, Herre! du har glædet mig ved dit Værk; jeg vil synge med Fryd om dine Hænders Gerninger.

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

6 Herre! hvor store ere dine Gerninger, dine Tanker ere meget dybe.

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

7 En ufornuftig Mand kender det ikke, og en Daare forstaar ikke dette.

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

8 Naar de ugudelige grønnes som en Urt, og alle de, som gøre Uret, blomstre, er det til deres Ødelæggelse stedse og altid.

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

9 Men du, Herre, er høj evindelig.

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

10 Thi se, dine Fjender, Herre! thi se, dine Fjender skulle omkomme, alle de, som gøre Uret, skulle adspredes.

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

11 Men du ophøjede mit Horn som Enhjørningens; jeg er overgydt med frisk Olie.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

12 Og mit Øje saa paa mine Fjender, mine Øren hørte paa de onde, som opstode imod mig.

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

13 Den retfærdige skal grønnes som et Palmetræ, han skal vokse som et Cedertræ paa Libanon.

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

14 De, som ere plantede i Herrens Hus, de skulle grønnes i vor Guds Forgaarde.

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

15 De skulle endnu bære Frugt, naar de ere graahærdede, de skulle være saftige og grønne til at forkynde, at Herren er oprigtig, min Klippe, og at der ikke er Uret hos ham.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.