Salme 91
1 Den, som bor i den Højestes Skjul, han skal blive om Natten i den Almægtiges Skygge.
Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
2 Jeg siger til Herren: Du er min Tillid og min Befæstning, min Gud, paa hvem jeg forlader mig.
se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
3 Thi han skal fri dig fra Fuglefængerens Snare, fra Fordærvelsens Pest.
Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
4 Han skal dække dig med sine Vingefjedre, og du skal finde Ly under hans Vinger; hans Sandhed er Skjold og Panser.
Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
5 Du skal ikke frygte for Rædselen om Natten, for Pilen, som flyver om Dagen,
Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
6 for Pest, som farer frem i Mørket, for Sot, som raser om Middagen.
et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
7 Om tusinde falde ved din Side og ti Tusinde ved din højre Haand, skal det dog ikke komme nær til dig.
Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
8 Du skal kun skue det med dine Øjne, og se, hvorledes der betales de ugudelige.
Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
9 — Thi du, Herre! er min Tillid; — den Højeste har du gjort til din Bolig.
Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
10 Dig skal intet ondt vederfares, og der skal ingen Plage komme nær til dit Telt.
Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
11 Thi han skal befale sine Engle om dig at bevare dig paa alle dine Veje.
Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
12 De skulle bære dig paa Hænderne, at du ikke skal støde din Fod paa nogen Sten.
He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
13 Paa Løve og Øgle skal du træde, du skal nedtræde den unge Løve og Dragen.
Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
14 „Efterdi han har holdt sig til mig, saa vil jeg udfri ham; jeg vil ophøje ham; thi han kender mit Navn.
"Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
15 Han skal paakalde mig, og jeg vil bønhøre ham, jeg er hos ham i Nød, jeg vil fri ham og herliggøre ham.
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16 Jeg vil mætte ham med et langt Liv og lade ham se min Frelse.‟
Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
