Salme 78

1 Mit Folk! vend dine Øren til min Lære, bøjer eders Øren til min Munds Tale!

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Jeg vil oplade min Mund med Ordsprog, jeg vil udgyde mørke Taler fra fordums Tid,

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 dem, som vi have hørt og vide, og vore Fædre have fortalt os.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 Dette ville vi ikke dølge for deres Børn, for den Slægt, som kommer herefter, men forkynde Herrens megen Pris og hans Styrke og hans underfulde Gerninger, som han har gjort.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Han oprettede et Vidnesbyrd i Jakob og satte en Lov i Israel, i hvilken han bød vore Fædre at kundgøre dem for deres Børn,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 paa det den Slægt, som kom herefter, de Børn, som skulde fødes, kunde vide det, at de kunde staa op og fortælle det for deres Børn,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 og at de maatte sætte deres Haab paa Gud og ikke glemme Guds Gerninger, men bevare hans Bud;

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 og at de ikke skulde vorde som deres Fædre, en modvillig og genstridig Slægt, en Slægt, som ikke beredte sit Hjerte, og hvis Aand ikke holdt trofast ved Gud.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Efraims Børn vare rustede Bueskytter, men svigtede paa Stridens Dag.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 De holdt ikke Guds Pagt og vægrede sig ved at vandre i hans Lov.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Og de glemte hans Gerninger og hans underfulde Ting, som han havde ladet dem se.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 For deres Fædre havde han gjort Undere i Ægyptens Land, paa Zoans Mark.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Han adskilte Havet og lod dem gaa igennem og optaarnede Vandet som en Dynge.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 Og han ledede dem om Dagen ved Skyen og den ganske Nat ved Ildens Lys.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Han kløvede Klipper i Ørken og gav dem at drikke som af store Dyb.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Og han lod Bække strømme frem af Klippen og lod Vand rinde ned som Floder.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Men de bleve endnu ved med at synde imod ham, med at være genstridige imod den Højeste i Ørken.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 Og de fristede Gud i deres Hjerte, saa at de begærede Mad for deres Lyst.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Og de talte imod Gud; de sagde: Mon Gud kan berede et Bord i Ørken?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Se, han har slaget Klippen, saa at der flød Vand, og Bækkene løb over; mon han og kan give Brød; mon han kan skaffe Kød for sit Folk?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Derfor, da Herren hørte det, blev han fortørnet; og en Ild optændtes imod Jakob, og en Vrede opkom imod Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 fordi de ikke troede paa Gud og ikke forlode sig paa hans Frelse.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Og han bød Skyerne heroventil og oplod Himlenes Døre.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 Og han lod Man regne paa dem til at æde og gav dem Himmelkorn.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Hver aad de stærkes Brød; han sendte dem Mad til Mættelse.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Han lod Østenvejr fare frem under Himmelen og førte Søndenvejr frem ved sin Styrke.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 Og han lod Kød regne ned over dem som Støv og flyvende Fugle som Havets Sand.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 Og han lod dem falde midt i sin Lejr, trindt omkring sine Boliger.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Og de aade og bleve saare mætte; han tilførte dem det, som de havde faaet Lyst til.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 De havde ikke styret deres Lyst, deres Mad var endnu i deres Mund:

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 Da opsteg Guds Vrede imod dem, og han ihjelslog nogle iblandt de kraftigste af dem; og han nedslog de unge Mænd i Israel.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Med alt det syndede de endnu og troede ikke paa hans underfulde Gerninger.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Derfor lod han deres Dage svinde hen i Forfængelighed og deres Aar i Forskrækkelse.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Naar han slog dem ihjel, da søgte de ham, og de vendte om og søgte Gud aarle.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 Og de kom i Hu, at Gud var deres Klippe, og Gud, den Højeste, deres Genløser.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Men de talte slesk for ham med deres Mund og løj for ham med deres Tunger.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 Men deres Hjerte var ikke fast med ham, og de bleve ikke bestandige i hans Pagt.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Dog, han er barmhjertig, han soner Misgerning og fordærver ikke; han vendte sin Vrede mangfoldige Gange bort fra dem og lod ej sin Harme helt bryde frem.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Og han kom i Hu, at de vare Kød, et Aandepust, som farer hen og ej kommer tilbage.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Hvor tit vare de genstridige imod ham i Ørken, bedrøvede ham i de øde Steder.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Og de fristede Gud paany og mestrede den Hellige i Israel.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 De kom ikke hans Haand i Hu paa den Dag, da han udløste dem af Nød;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 da han satte sine Tegn i Ægypten og sine Undere paa Zoans Mark;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 da han forandrede deres Floder til Blod og deres Strømme, saa at de ikke kunde drikke af dem;

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 og han sendte alle Haande Utøj paa dem, som aad dem, og Frøer, som voldte dem Fordærvelse;

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 og han gav Kornormen deres Grøde og Græshoppen deres Arbejde;

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 han slog deres Vintræer med Hagelen og deres Morbærtræer med Isstykker;

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 og han overantvordede deres Dyr til Hagelen og deres Kvæg til Lynene;

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 han sendte sin grumme Vrede paa dem, Harme og Fortørnelse og Angest, en Sending af Ulykkesbud;

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 han banede Vej for sin Vrede, han sparede ikke deres Sjæl fra Døden, og han overantvordede deres Liv til Pesten;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 og han slog alle førstefødte i Ægypten, Kraftens Førstegrøde i Kams Telte;

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 men sit Folk lod han drage ud som Faareflokken og førte dem i Ørken som Hjorden;

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 og han ledede dem tryggelig, at de ikke flygtede; men Havet skjulte deres Fjender.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Og han førte dem til sin Helligheds Landemærke, til dette Bjerg, som hans højre Haand havde forhvervet;

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 og han uddrev Hedningerne for deres Ansigt og lod disses Land tilfalde dem som Arvedel; og han lod Israels Stammer bo i deres Telte.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Men de fristede Gud, den Højeste, og vare genstridige imod ham og agtede ikke paa hans Vidnesbyrd.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Og de vendte sig bort og bleve troløse som deres Fædre, de sloge tilbage som en falsk Bue.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Og de opirrede ham ved deres Høje og gjorde ham nidkær ved deres udskaarne Billeder.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Der Gud det hørte, da blev han fortørnet, og han foragtede Israel saare.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Han forlod Boligen i Silo, det Paulun, som han havde sat til at bo udi iblandt Menneskene.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 Og han gav sin Magt i Fangenskab og sin Herlighed i Fjendens Haand.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Og han overantvordede sit Folk til Sværd og fortørnedes paa sin Arv.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 Ild fortærede deres unge Mandskab, og deres Jomfruer fik ingen Brudesang.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Deres Præster faldt for Sværdet, og deres Enker begræd dem ikke.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Da opvaagnede Herren som en sovende, som en Helt, der jubler af Vin.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 Og han slog sine Fjender tilbage, han gjorde dem en evig Skam.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Og han forkastede Josefs Telt og udvalgte ikke Efraims Stamme;

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 men han udvalgte Judas Stamme, Zions Bjerg, som han elskede.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 Og han byggede sin Helligdom lig Højderne, lig Jorden, hvilke han har grundfæstet evindelig.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Og han udvalgte David, sin Tjener, og tog ham fra Faarestierne;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 fra Faarene, som gave Die, lod han ham komme at vogte Jakob sit Folk og Israel sin Arv.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Og han vogtede dem efter sit Hjertes Oprigtighed og ledede dem med forstandig Haand.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.