Salme 74
1 Gud! hvorfor har du forkastet os evindelig; din Vrede ryger imod din Græsgangs Hjord.
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2 Kom din Menighed i Hu, som du forhvervede i fordums Tid, som du genløste, til at være din Arvs Stamme, dette Zions Bjerg, som du bor paa.
Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3 Opløft dine Trin til de evigt ødelagte Steder; Fjenden har handlet ilde med alting i Helligdommen.
Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4 Dine Modstandere have brølet midt i din Forsamling, de have sat deres Tegn op til Tegn.
Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5 Det ser ud, som naar een hæver Økserne højt imod Træets tætte Grene.
Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6 Og nu de Ting, som vare derudi af udskaaret Arbejde, dem have de sønderslaaet med Økser og Hamre.
Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
7 De have sat Ild paa din Helligdom, de have vanhelliget dit Navns Bolig, lige til Jorden.
He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8 De have sagt i deres Hjerte: Lader os kue dem tilsammen; de have opbrændt alle Guds Forsamlingshuse i Landet.
He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9 Vi se ikke vore egne Tegn; der er ingen Profet ydermere og ingen hos os, som ved, hvor længe det skal vare.
Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10 Gud! hvor længe skal Modstanderen forhaane, skal Fjenden foragte dit Navn evindelig?
Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11 Hvorfor drager du din Haand, din højre Haand tilbage? Tag den ud fra din Barm, ødelæg dem!
Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12 Gud er dog min Konge fra fordums Tid, som skaber Frelse midt paa Jorden.
Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13 Du adskilte Havet med din Styrke, du sønderbrød Havuhyrernes Hoveder i Vandene.
Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14 Du knuste Leviathans Hoveder, du gav Folket i Ørken den til Spise.
Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15 Du lod Kilde og Bæk bryde frem, du udtørrede de altid rindende Floder.
Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16 Dagen hører dig til, Natten hører dig ogsaa til, du har beredt Lys og Sol.
Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17 Du har sat alle Jordens Grænser; Sommer og Vinter, dem har du beskikket.
Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18 Kom dette i Hu: Fjenden forhaanede Herren, og et Folk af Daarer foragtede dit Navn.
Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19 Giv ikke vilde Dyr din Turteldues Sjæl, glem ikke dine elendiges Liv evindelig!
Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20 Se til Pagten; thi Jordens mørke Steder ere fulde af Volds Boliger.
Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21 Lad den ringe ikke vende beskæmmet tilbage, lad den elendige og fattige love dit Navn!
Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22 Gud! gør dig rede, udfør din Sag; kom din Forhaanelse i Hu, som dig sker af Daaren den ganske Dag.
Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23 Glem ikke dine Fjenders Røst, dine Modstanderes Bulder, som stiger altid op.
Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
