Salme 73
1 Kun god er Gud imod Israel, imod de rene af Hjertet.
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 Men jeg — nær vare mine Fødder bøjede af Vejen; mine Skridt vare lige ved at glide ud.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 Thi jeg blev nidkær over Daarerne; jeg maatte se, at det gik de ugudelige vel.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 Thi der findes intet Baand for dem indtil deres Død, og deres Styrke er vel ved Magt.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 De have ikke Møje som andre Folk, og de blive ikke plagede som andre Mennesker.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Derfor har Hovmod prydet dem som en Kæde, Vold skjuler dem som et Smykke.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 Deres Øjne staa ud af Fedme; Hjertets Tanker faa Fremgang.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 De haane og tale i Ondskab om at øve Vold; fra det høje tale de.
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 De sætte deres Mund i Himmelen, og deres Tunge farer frem paa Jorden.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Derfor vender deres Folk hid, og Vand i fulde Drag uddrikkes af dem.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11 Og de sige: Hvorledes skulde Gud vide det? og er der Kundskab hos den Højeste?
Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12 Se, disse ere de ugudelige; dog ere de rolige til evig Tid, de forøge deres Gods.
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Kun forgæves har jeg renset mit Hjerte og toet mine Hænder i Uskyldighed.
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 Og dog blev jeg plaget den ganske Dag, og min Straf var der hver Morgen.
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15 Dersom jeg havde sagt: Jeg vil føre saadan Tale; se, da havde jeg handlet troløst imod dine Børns Slægt.
Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16 Og jeg tænkte efter for at forstaa det; men det var en Kval i mine Øjne,
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 indtil jeg gik ind i Guds Helligdomme og gav Agt paa deres Endeligt.
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Kun paa slibrige Steder sætter du dem; du lader dem falde til at ødelægges.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 Hvorledes ere de i et Øjeblik gaaede til Grunde? de ere omkomne, de have faaet Ende ved Forskrækkelserne.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 De ere ligesom en Drøm, naar een er opvaagnet; Herre! naar du opvaagner, vil du foragte deres Billede.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 Da mit Hjerte var bittert, og det stak mig i mine Nyrer,
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 da var jeg ufornuftig og kunde ikke forstaa noget, jeg var som et Dyr for dig.
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 Men jeg vil stedse blive hos dig; du holder ved min højre Haand.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 Du leder mig efter dit Raad, og derefter optager du mig til Ære.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Hvem har jeg i Himlene? og lige med dig har jeg ikke Lyst til noget paa Jorden.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Forsmægter mit Kød og mit Hjerte, saa er Gud mit Hjertes Klippe og min Del evindelig.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 Thi se, de som holde sig langt borte fra dig, omkomme; du udrydder hver den, som ved Bolen viger af fra dig.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 Men det er mig godt, at Gud er mig nær; jeg har sat mit Haab paa den Herre, Herre, at jeg kan fortælle alle dine Gerninger.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
