< Salme 69 >

1 Til Sangmesteren; til „Lillierne‟; af David.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
2 Gud frels mig; thi Vandene ere komne indtil Sjælen.
Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
3 Jeg er sunken i Dybets Dynd, hvor man ej kan fæste Fod; jeg er kommen i Vandenes Dyb, og Strømmen overskyller mig.
Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
4 Jeg er bleven træt af det, jeg har raabt, min Strube er hæs; mine Øjne ere fortærede, idet jeg venter paa min Gud.
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
5 Flere end Haar paa mit Hoved ere de, som hade mig uden Aarsag; mægtige ere de, som søge at udrydde mig, mine Fjender uden Skel; jeg maa gengive det, jeg ikke har røvet.
Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
6 Gud! du ved min Daarlighed, og min Skyld er ikke dulgt for dig.
Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
7 Lad ikke dem, som bie efter dig, Herre, Herre Zebaoth! beskæmmes ved mig; lad ikke dem, som søge dig, Israels Gud, blive forhaanede ved mig.
Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
8 Thi jeg bærer Forhaanelse for din Skyld; Skændsel har skjult mit Ansigt.
Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
9 Jeg er bleven fremmed for mine Brødre og en Udlænding for min Moders Børn.
Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
10 Thi Nidkærhed for dit Hus har fortæret mig, og deres Forhaanelser, som dig forhaane, ere faldne paa mig.
Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
11 Og jeg græd min Sjæl ud under Faste; men det blev mig til Forhaanelser.
Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
12 Og jeg brugte Sæk til mit Klædebon, og jeg blev dem til et Ordsprog.
Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
13 De, som sidde i Porten, snakke om mig, og de, som drikke stærk Drik, synge Viser om mig.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
14 Men jeg henflyr med min Bøn til dig, Herre! i Naadens Tid, o Gud! efter din megen Miskundhed: Bønhør mig for din Frelses Sandheds Skyld!
Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Frels mig af Dyndet, at jeg ikke synker; lad mig frelses fra mine Avindsmænd og fra Vandenes Dyb!
Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
16 Lad Vandstrømmene ikke overskylle mig, ej heller Dybet sluge mig; lad og I ikke Hulen lukke sin Mund over mig!
Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
17 Bønhør mig, Herre! thi din Miskundhed er god; vend dit Ansigt til mig efter din store Barmhjertighed!
Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
18 Og skjul ikke dit Ansigt for din Tjener; thi jeg er angest, skynd dig, bønhør mig!
Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
19 Hold dig nær til min Sjæl, genløs den, udfri mig for mine Fjenders Skyld!
Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
20 Du kender min Forhaanelse og min Skam og min Skændsel; alle mine Modstandere ere aabenbare for dig.
Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
21 Forhaanelse har brudt mit Hjerte, og jeg blev svag; og jeg ventede paa Medynk, men der var ingen, og paa Trøstere; men jeg fandt ikke nogen.
Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
22 Og de gave mig Galde at æde og Eddike at drikke i min Tørst.
Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
23 Deres Bord blive foran dem til en Strikke og til en Snare, naar de ere trygge.
Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
24 Lad deres Øjne formørkes, at de ikke se, og lad deres Lænder altid rave!
Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
25 Udøs din Harme over dem, og lad din brændende Vrede gribe dem!
Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
26 Deres Bolig vorde øde; ingen være, som bor i deres Telte.
Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
27 Thi de forfølge den, som du har slaget, og de fortælle om deres Pine, som du har saaret.
Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
28 Læg Skyld til deres Skyld, og lad dem ikke komme til din Retfærdighed!
Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
29 Lad dem udslettes af de levendes Bog, og lad dem ikke opskrives med de retfærdige!
Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
30 Dog, jeg er elendig og har Smerte; Gud! lad din Frelse ophøje mig.
niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
31 Jeg vil love Guds Navn med Sang, og jeg vil storlig ære ham med Taksigelse.
Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
32 Og det skal bedre behage Herren end en ung Okse med Horn og Klove.
Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
33 De sagtmodige have set det, de skulle glæde sig; I, som søge Gud — og eders Hjerte leve op!
Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
34 Thi Herren hører de fattige og foragter ikke sin bundne.
Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
35 Himmel og Jord skulle love ham, Havet og alt det, som vrimler derudi!
Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
36 Thi Gud skal frelse Zion og bygge Judas Stæder, og man skal bo der og eje det. Og hans Tjeneres Sæd skal arve det, og de, som elskede hans Navn, skulle bo derudi.
Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

< Salme 69 >