Salme 66
1 Til Sangmesteren; en Psalmesang. Raaber med Glæde for Gud al Jorden!
Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
2 Synger Psalmer til hans Navns Ære; giver ham Ære til hans Pris.
veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
3 Siger til Gud: Hvor forfærdelige ere dine Gerninger! for din store Magts Skyld skulle dine Fjender smigre for dig.
Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
4 Al Jorden skal tilbede dig og lovsynge dig; de skulle lovsynge dit Navn. (Sela)
Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
5 Gaar hen og ser Guds Værk; han er forfærdelig i Gerning imod Menneskens Børn.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
6 Han omvendte Havet til det tørre, de gik til Fods over Floden; der glædede vi os i ham.
Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
7 Han hersker med sin Magt evindelig, hans Øjne vare paa Hedningerne; de genstridige ophøje sig ikke. (Sela)
Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
8 I Folkefærd! lover vor Gud og lader Røsten høres til hans Pris!
Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
9 Han holder vor Sjæl i Live og lader ikke vor Fod snuble.
Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
10 Thi du har prøvet os, o Gud! du har lutret os, ligesom Sølv bliver lutret.
Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
11 Du har ført os i Garnet, du lagde et Tryk paa vore Lænder.
Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
12 Du lod Mennesker fare over vort Hoved; vi ere komne i Ild og i Vand, men du udførte os til at vederkvæges.
Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
13 Jeg vil gaa ind i dit Hus med Brændofre, jeg vil betale dig mine Løfter,
Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
14 dem, som mine Læber oplode sig med, og min Mund talte, da jeg var i Angest.
joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
15 Jeg vil ofre dig Brændoffer af fedt Kvæg og Duften af Vædre; jeg vil tillave Øksne og Bukke. (Sela)
Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
16 Kommer hid, hører til, alle 1, som frygte Gud, saa vil jeg fortælle, hvad han har gjort ved min Sjæl.
Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
17 Til ham raabte jeg med min Mund, og hans Pris kom paa min Tunge.
Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
18 Dersom jeg havde set Uret i mit Hjerte, da vilde Herren ikke have hørt mig.
Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
19 Dog har Gud hørt; han gav Agt paa min Bøns Røst.
Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
20 Lovet være Gud, som ikke forskød min Bøn eller vendte sin Miskundhed fra mig!
Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
