Salme 64

1 Til Sangmesteren; en Psalme af David.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

2 Gud! hør min Røst i min Klage, bevar mit Liv fra Fjendens frygtelige Magt.

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

3 Skjul mig for de ondes lønlige Raad, for deres Forsamling, som gøre Uret,

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

4 som skærpe deres Tunge som et Sværd; de skyde deres Pil, det bitre Ord,

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

5 for i Skjul at skyde den retsindige; hastelig skyde de paa ham og frygte ikke.

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

6 De styrke sig i deres onde Handel, de fortælle, hvorledes de ville skjule Snarer; de sige: Hvo kan se dem?

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

7 De udtænke Misgerninger, de fuldkomme, hvad de nøje udtænke: Ja, enhvers Inderste og Hjerte er et Dyb.

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

8 Men Gud skyder paa dem; Pilen kommer hastigt, den bliver deres Saar.

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

9 Og de skulle falde for deres Tunges Skyld; hver, som ser paa dem, skal fly langt bort.

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

10 Og alle Mennesker skulle frygte og forkynde Guds Gerning og forstaa, at det er hans Værk. Den retfærdige skal glædes i Herren og forlade sig paa ham; og alle oprigtige i Hjertet skulle prise sig lykkelige.

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.