Salme 50
1 En Psalme af Asaf. Den Almægtige, Gud Herren har talt og kaldet ad Jorden, fra Solens Opgang indtil dens Nedgang.
Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
2 Fra Zion, Skønhedens Krone, aabenbarede Gud sig herligt.
Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
3 Vor Gud skal komme og ikke tie; en Ild for hans Ansigt skal fortære, og omkring ham stormer det saare.
Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
4 Han kalder ad Himmelen oventil og ad Jorden for at dømme sit Folk.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
5 „Samler mig mine hellige, som have sluttet Pagt med mig ved Offer‟.
"Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
6 Og Himlene kundgjorde hans Retfærdighed; thi Gud, han er Dommer. (Sela)
Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. (Sela)
7 Hør, mit Folk, og jeg vil tale; Israel! og jeg vil vidne imod dig; jeg er Gud, din Gud.
"Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
8 Jeg vil ikke gaa i Rette med dig for dine Slagtofre og for dine Brændofre, som ere altid for mig.
En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
9 Jeg vil ikke tage en Okse af dit Hus, ej heller Bukke af dine Stalde.
En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
10 Thi alle Dyrene i Skoven høre mig til, Dyrene paa Bjergene i Tusindtal.
Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
11 Jeg kender alle Fuglene paa Bjergene, og hvad der vrimler paa Marken, er hos mig.
Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
12 Dersom jeg hungrede, vilde jeg ikke sige dig det; thi Jorderige hører mig til og dets Fylde.
Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
13 Skulde jeg vel æde Oksers Kød eller drikke Bukkes Blod?
Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
14 Offer Gud Taksigelse og betal den Højeste dine Løfter!
Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
15 Og kald paa mig paa Nødens Dag; jeg vil udfri dig, og du skal ære mig.
Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
16 Men til den ugudelige siger Gud: Hvad kommer det dig ved at tale om mine Skikke og at tage min Pagt i din Mund,
Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
17 da du dog hader Tugt og kaster mine Ord bag dig?
Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
18 Dersom du ser en Tyv, da er du Ven med ham, og med Horkarle er din Del.
Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
19 Du skikker din Mund til ondt, og med din Tunge digter du Svig.
Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
20 Du sidder og taler imod din Broder, du sætter Klik paa din Moders Søn.
Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
21 Disse Ting har du gjort, og jeg har tiet; du har tænkt, at jeg vel var som du; men jeg vil straffe dig og stille det frem for dine Øjne.
Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
22 Forstaar dog dette, I, som have glemt Gud! at jeg ikke skal rive bort, og der ingen er, som frier.
Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
23 Den, som ofrer Taksigelse, han ærer mig, og den, som agter paa Vejen, ham vil jeg lade se Guds Frelse.
Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
