Salme 48

1 En Sang, en Psalme af Koras Børn.

Koran lasten Veisu-Psalmi. Suuri on Herra, ja sangen kiitettävä, meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.

2 Herren er stor og saare priselig, i vor Guds Stad, paa hans hellige Bjerg.

Zionin vuori on kauniilla paikalla, koko maan ilo, pohjan puolella, suuren kuninkaan kaupunki.

3 Zions Bjerg hæver sig smukt, er det ganske Lands Glæde, yderst imod Nord, den store Konges Stad.

Jumala on tunnettu huoneessansa, että hän sen varjelia on.

4 Gud i dens Paladser er kendt som en fast Borg.

Sillä katso, kuninkaat olivat kokoontuneet, ja ynnä menivät ohitse.

5 Thi se, Kongerne havde samlet sig; de forsvandt til Hobe.

He ihmettelivät, kuin he tämän näkivät: he hämmästyivät, ja kiiruhtivat pois,

6 De saa, straks forundrede de sig; de forfærdedes, de hastede bort.

Vavistus on heidät siellä käsittänyt, ahdistus niinkuin synnyttäväisen.

7 Bævelse betog dem der, Angest som en Kvindes, der føder.

Sinä särjet haahdet meressä itätuulella.

8 Ved Østenvejr sønderbryder du Tharsis's Skibe.

Niinkuin me kuulimme, niin me sen näemme Herran Zebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala sen vahvistaa ijankaikkisesti, (Sela)

9 Ligesom vi havde hørt, saaledes saa vi det i den Herre Zebaoths Stad, i vor Guds Stad; Gud befæster den indtil evig Tid. (Sela)

Jumala! me odotamme sinun hyvyyttäs sinun templissäs.

10 O Gud! vi tænke paa din Miskundhed midt i dit Tempel.

Jumala! niinkuin sinun nimes on, niin myös on sinun kiitokses hamaan maailman ääreen: sinun oikia kätes on täynnä vanhurskautta.

11 O Gud! som dit Navn er, saa er din Pris indtil Jordens Ender; din højre Haand er fuld af Retfærdighed.

Riemuitkaan Zionin vuori, ja Juudan tyttäret iloitkaan sinun oikeuttes tähden.

12 Zions Bjerg glæder sig, Judas Døtre fryde sig for dine Dommes Skyld.

Menkäät Zionin ympäri ja piirittäkäät häntä: lukekaat hänen torninsa.

13 Gaar omkring Zion, rundt omkring den, tæller dens Taarne!

Turvatkaat hänen muurinsa, vahvistakaat hänen salinsa, että te sitä juttelisitte tulevaisille sukukunnille.

14 Lægger Mærke til dens Mur, betragter nøje dens Paladser, at I kunne fortælle det for den Slægt, som kommer. Thi her er Gud, vor Gud, evindelig og altid, han skal ledsage os til evige Tider.

Sillä tämä Jumala on meidän Jumalamme aina ja ijankaikkisesti: hän johdattaa meitä kuolemaan asti.