Salme 38

1 En Psalme af David; til Ihukommelse.

Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!

2 Herre! straf mig ikke i din Vrede og tugt mig ikke i din Harme.

Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.

3 Thi dine Pile ere dybt nedtrykte i mig, og din Haand har lagt sig paa mig.

Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.

4 Der er intet sundt paa mit Kød for din Vredes Skyld; der er ingen Fred i mine Ben for min Synds Skyld.

Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.

5 Thi mine Misgerninger ere gaaede mig over Hovedet; de ere blevne mig for svare som en svar Byrde.

Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.

6 Mine Saar lugte ilde, de ere raadne for min Daarskabs Skyld.

Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.

7 Jeg gaar kroget, jeg er saare nedbøjet; jeg gaar hver Dag i Sørgeklæder.

Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.

8 Thi mine Lænder ere fulde af Skorpe, og der er intet sundt paa mit Kød.

Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.

9 Jeg er bleven dødkold og saare sønderknust; jeg hyler ud af mit Hjertes Uro.

Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.

10 Herre! al min Begæring er for dig, og mit Suk er ikke skjult for dig.

Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.

11 Mit Hjerte slaar heftigt, min Kraft har forladt mig, og mine Øjnes Lys, endog det er svundet for mig.

Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

12 Mine Venner og mine Frænder holde sig i Afstand fra min Plage, og mine nærmeste staa langt borte.

Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.

13 Og de, som søge efter mit Liv, satte Snarer, og de, som søge min Ulykke, førte Fordærvelsens Tale og grunde den ganske Dag paa alle Haande Svig.

Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,

14 Men jeg er som en døv, der ikke hører, og som en stum, der ikke oplader sin Mund.

Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.

15 Jeg er som en Mand, der ikke hører, og som intet Gensvar har i sin Mund.

Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.

16 Thi jeg bier paa dig, Herre; du, Herre min Gud! vil bønhøre.

Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.

17 Thi jeg sagde: De skulle ikke glæde sig over mig; da min Fod snublede, gjorde de sig store imod mig.

Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.

18 Thi jeg er nær ved at halte, og min Pine er stadig for mig.

Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.

19 Thi jeg maa bekende min Misgerning, jeg sørger over min Synd.

Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.

20 Men mine Fjender leve og ere mægtige, og der er mange, som hade mig uden Skel.

Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.

21 Og de, som betale ondt for godt, de staa mig imod, fordi jeg efterjager det gode.

Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!

22 Forlad mig ikke, Herre! min Gud, vær ikke langt fra mig! Skynd dig at hjælpe mig, Herre, min Frelse!

Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!