Salme 34
1 Af David; der han anstillede sig afsindig for Abimeleks Ansigt, og denne uddrev ham, og han gik bort.
Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
2 Jeg vil love Herren til hver Tid; hans Pris skal altid være i min Mund.
Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
3 Min Sjæl skal rose sig i Herren; de sagtmodige skulle høre det og glæde sig.
Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
4 Lover Herren storlig med mig og lader os tilsammen ophøje hans Navn.
Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
5 Jeg søgte Herren, og han bønhørte mig og friede mig af al min Frygt.
Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
6 De saa til ham og oplivedes, og deres Ansigt skal ingenlunde blive beskæmmet.
Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
7 Denne elendige raabte, og Herren hørte og frelste ham af alle hans Angester.
Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
8 Herrens Engel lejrer sig trindt omkring dem, som frygte ham, og frier dem.
Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
9 Smager og ser, at Herren er god; salig den Mand, som forlader sig paa ham.
Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
10 Frygter Herren, I hans hellige! thi de, som frygte ham, have ingen Mangel.
Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
11 De unge Løver lide Nød og hungre; men de, som søge Herren, skulle ikke have Mangel paa noget godt.
Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
12 Kommer, I Børn! hører mig; jeg vil lære eder Herrens Frygt.
Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
13 Hvo er den Mand, som har Lyst til Livet, som ønsker sig Dage for at se godt?
Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
14 Bevar din Tunge fra ondt og dine Læber fra at tale Svig.
Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
15 Vig fra ondt, og gør godt; søg Fred, og tragt efter den!
Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 Herrens Øjne ere vendte til de retfærdige og hans Øren til deres Raab.
Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
17 Herrens Ansigt er imod dem, som gøre ondt, for at udrydde deres Ihukommelse af Jorden.
Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
18 Hine raabte, og Herren hørte, og han friede dem af alle deres Angester.
Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
19 Herren er nær hos dem, som have et sønderbrudt Hjerte, og han vil frelse dem, som have en sønderknust Aand.
Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
20 Mange Genvordigheder vederfares den letfærdige; men Herren skal udfri ham af dem alle sammen,
Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
21 Han bevarer alle hans Ben; ikke et af dem skal blive sønderbrudt.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
22 Ulykken skal dræbe den ugudelige, og de, som hade den retfærdige, skulle dømmes skyldige. Herren forløser sine Tjeneres Sjæl; og alle de, som forlade sig paa ham, skulle ikke dømmes skyldige.
Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
