Salme 26

1 Af David. Herre! skaf mig Ret, thi jeg har vandret i min Uskyldighed; og jeg forlader mig paa Herren, jeg skal ikke snuble.

Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.

2 Prøv mig, Herre! og forsøg mig, lutre mine Nyrer og mit Hjerte;

Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.

3 thi din Miskundhed er for mine Øjne, og jeg vandrer i din Sandhed.

Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas.

4 Jeg sidder ikke hos falske Folk og kommer ikke hos underfundige.

En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.

5 Jeg hader de ondes Forsamling og sidder ikke hos de ugudelige.

Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.

6 Jeg tor mine Hænder i Uskyldighed og holder mig omkring dit Alter, Herre!

Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,

7 for at lade mig høre med Taksigelses Røst og for at fortælle alle dine underfulde Gerninger.

Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.

8 Herre! jeg elsker dit Hus's Bolig og din Æres Tabernakels Sted.

Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.

9 Bortryk ikke min Sjæl med Syndere, eller mit Liv med blodgerrige Folk,

Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,

10 i hvis Hænder der er Skændsel, og hvis højre Haand er fuld af Skænk.

Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.

11 Men jeg vil vandre i min Uskyldighed; forløs mig og vær mig naadig!

Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!

12 Min Fod staar paa det jævne; i Forsamlinger vil jeg love Herren.

Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.