Salme 2
1 Hvorfor fnyse Hedningerne, og grunde Folkene paa Forfængelighed?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
2 Jordens Konger rejse sig, og Fyrsterne raadslaa tilsammen imod Herren og imod hans salvede:
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
3 „Lader os sønderrive deres Baand og kaste deres Reb af os!‟
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
4 Han, som bor i Himlene, ler; Herren spotter dem.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
5 Da skal han tale til dem i sin Vrede og forfærde dem i sin Harme:
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6 „Jeg har dog indsat min Konge over Zion, mit hellige Bjerg.‟
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7 Jeg vil fortælle om et beskikket Raad; Herren sagde til mig: Du er min Søn; jeg fødte dig i Dag.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8 Begær af mig, saa vil jeg give dig Hedningerne til din Arv og Jordens Grænser til din Ejendom.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9 Du skal sønderslaa dem med et Jernspir, ligesom Pottemagerkar skal du sønderbryde dem.
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
10 Og nu, I Konger, handler klogelig! lader eder undervise, I Dommere paa Jorden!
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11 Tjener Herren med Frygt og fryder eder med Bæven!
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
12 Kysser Sønnen, at han ikke bliver vred, og I skulle omkomme paa Vejen; thi om et lidet vil hans Vrede optændes; salige alle de, som forlade sig paa ham!
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
