Salme 18
1 Til Sangmesteren; af David, Herrens Tjener, som talte Ordene af denne Sang for Herren paa den Dag, Herren havde friet ham fra alle hans Fjenders Haand og fra Sauls Haand.
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Og han sagde: Herre! jeg har dig hjertelig kær, min Styrke!
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Herren er min Klippe, min Befæstning og min Frelser; min Gud er min Klippe, paa hvem jeg forlader mig, mit Skjold og mit Frelsens Horn, min faste Borg.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Jeg vil paakalde Herren, som bør loves, saa bliver jeg frelst fra mine Fjender.
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 Helvedes Reb omgave mig; Dødens Snarer kom over mig. (questioned)
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Da jeg var i Angest, raabte jeg til Herren, ja, jeg raabte til min Gud; han hørte min Røst fra sit Tempel, og mit Raab til ham kom for hans Øren.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Og Jorden bævede og rystede, og Bjergenes Grundvolde skælvede; og de bævede, thi han var vred.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Der opgik Røg af hans Næse, og Ild af hans Mund fortærede; Gløder gnistrede ud af den.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Og han bøjede Himmelen og for ned, og der var Mørkhed under hans Fødder.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Og han for paa Keruben og drog frem, og han fløj paa Vejrets Vinger.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Han satte Mørkhed til sit Skjul, til sit Paulun trindt omkring sig, mørke Vande og tykke Skyer.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Fra Glansen foran ham fore hans Skyer frem, Hagel og Gløder.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Og Herren tordnede i Himmelen, og den Højeste udgav sin Røst; der var Hagel og Gløder.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Og han udskød sine Pile og adspredte dem, og han lod det lyne stærkt og forfærdede dem.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Da saas Vandenes Leje, og Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, Herre! ved din Næses Aandes Vejr.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Han udrakte sin Haand fra det høje, han hentede mig, han drog mig op af de store Vande.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Han friede mig fra min stærke Fjende og fra mine Avindsmænd; thi de vare mig for stærke.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 De overfaldt mig i min Modgangs Tid; men Herren var min Understøttelse.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Og han førte mig ud i det frie; han frelste mig, thi han havde Lyst til mig.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 Herren vederlagde mig efter min Retfærdighed; han betalte mig efter mine Hænders Renhed.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 Thi jeg har bevaret Herrens Veje, og jeg er ikke funden skyldig for min Gud.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 Thi alle hans Domme ere for mig, og fra hans Skikke viger jeg ikke.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Men jeg var oprigtig for ham og vogtede mig for min Synd.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Og Herren betalte mig efter min Retfærdighed, efter mine Hænders Renhed for hans Øjne.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 Imod den fromme beviser du dig from; imod den oprigtige Mand viser du dig oprigtig;
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 imod den rene viser du dig ren, og imod den forvendte viser du dig forvendt.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Thi du frelser det elendige Folk, og du fornedrer de høje Øjne.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 Thi du bringer min Lampe til at lyse; Herren min Gud opklarer mit Mørke.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Thi ved dig stormer jeg imod en Trop, og ved min Gud springer jeg over en Mur.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Guds Vej er fuldkommen; Herrens Tale er lutret, han er alle dem et Skjold, som tro paa ham.
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Thi hvo er en Gud uden Herren? og hvo er en Klippe uden vor Gud?
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 Den Gud, som omgjorder mig med Kraft og gør min Vej fuldkommen,
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 han gør mine Fødder som Hindernes og lader mig staa fast paa mine Høje.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Han vænner mine Hænder til Striden, og mine Arme spænde Kobberbuen.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Og du giver mig din Frelses Skjold, og din højre Haand understøtter mig, og din Nedladelse gør mig stor.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Du gør Rummet vidt under mig for mine Skridt, og mine Ankler vakle ikke.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Jeg forfølger mine Fjender og naar dem og vender ikke tilbage, før jeg har udryddet dem.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Jeg knuser dem, at de ikke kunne staa op; de faldt under mine Fødder.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Og du har omgjordet mig med Kraft til Striden; du bøjede mine Modstandere under mig.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 Og du har drevet mig mine Fjender paa Flugt; mine Hadere udryddede jeg.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 De raabte, men der var ingen Frelser; til Herren, men han svarede dem ikke.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Og jeg støder dem smaa som Støv for Vejret, som Dynd paa Gader fejer jeg dem bort.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Du udfriede mig fra Folkenes Kiv, du satte mig til Hedningernes Hoved, et Folk, som jeg ikke kendte, de tjene mig.
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 Da deres Øren hørte om mig, adløde de mig, den fremmedes Børn smigrede for mig.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Den fremmedes Børn henvisne; de komme skælvende frem af deres Borge.
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 Herren lever, højlovet er min Klippe og højt ophøjet min Frelses Gud,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 den Gud, som giver mig Hævn, og tvinger Folkene under mig.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Du er den, som udfrier mig fra mine Fjender, du sætter mig i Sikkerhed for mine Modstandere, du redder mig fra Voldsmanden.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 Derfor vil jeg bekende dig, Herre! iblandt Hedningerne og lovsynge dit Navn. Stor Frelse beviser han sin Konge og gør Miskundhed imod sin Salvede, imod, David og imod hans Sæd evindelig.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
