Salme 18
1 Til Sangmesteren; af David, Herrens Tjener, som talte Ordene af denne Sang for Herren paa den Dag, Herren havde friet ham fra alle hans Fjenders Haand og fra Sauls Haand.
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 Og han sagde: Herre! jeg har dig hjertelig kær, min Styrke!
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Herren er min Klippe, min Befæstning og min Frelser; min Gud er min Klippe, paa hvem jeg forlader mig, mit Skjold og mit Frelsens Horn, min faste Borg.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Jeg vil paakalde Herren, som bør loves, saa bliver jeg frelst fra mine Fjender.
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 Helvedes Reb omgave mig; Dødens Snarer kom over mig. (questioned)
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Da jeg var i Angest, raabte jeg til Herren, ja, jeg raabte til min Gud; han hørte min Røst fra sit Tempel, og mit Raab til ham kom for hans Øren.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Og Jorden bævede og rystede, og Bjergenes Grundvolde skælvede; og de bævede, thi han var vred.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Der opgik Røg af hans Næse, og Ild af hans Mund fortærede; Gløder gnistrede ud af den.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Og han bøjede Himmelen og for ned, og der var Mørkhed under hans Fødder.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Og han for paa Keruben og drog frem, og han fløj paa Vejrets Vinger.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 Han satte Mørkhed til sit Skjul, til sit Paulun trindt omkring sig, mørke Vande og tykke Skyer.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Fra Glansen foran ham fore hans Skyer frem, Hagel og Gløder.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Og Herren tordnede i Himmelen, og den Højeste udgav sin Røst; der var Hagel og Gløder.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Og han udskød sine Pile og adspredte dem, og han lod det lyne stærkt og forfærdede dem.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Da saas Vandenes Leje, og Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, Herre! ved din Næses Aandes Vejr.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Han udrakte sin Haand fra det høje, han hentede mig, han drog mig op af de store Vande.
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 Han friede mig fra min stærke Fjende og fra mine Avindsmænd; thi de vare mig for stærke.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 De overfaldt mig i min Modgangs Tid; men Herren var min Understøttelse.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 Og han førte mig ud i det frie; han frelste mig, thi han havde Lyst til mig.
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 Herren vederlagde mig efter min Retfærdighed; han betalte mig efter mine Hænders Renhed.
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 Thi jeg har bevaret Herrens Veje, og jeg er ikke funden skyldig for min Gud.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 Thi alle hans Domme ere for mig, og fra hans Skikke viger jeg ikke.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Men jeg var oprigtig for ham og vogtede mig for min Synd.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Og Herren betalte mig efter min Retfærdighed, efter mine Hænders Renhed for hans Øjne.
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 Imod den fromme beviser du dig from; imod den oprigtige Mand viser du dig oprigtig;
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 imod den rene viser du dig ren, og imod den forvendte viser du dig forvendt.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 Thi du frelser det elendige Folk, og du fornedrer de høje Øjne.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 Thi du bringer min Lampe til at lyse; Herren min Gud opklarer mit Mørke.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 Thi ved dig stormer jeg imod en Trop, og ved min Gud springer jeg over en Mur.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 Guds Vej er fuldkommen; Herrens Tale er lutret, han er alle dem et Skjold, som tro paa ham.
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 Thi hvo er en Gud uden Herren? og hvo er en Klippe uden vor Gud?
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 Den Gud, som omgjorder mig med Kraft og gør min Vej fuldkommen,
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 han gør mine Fødder som Hindernes og lader mig staa fast paa mine Høje.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Han vænner mine Hænder til Striden, og mine Arme spænde Kobberbuen.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Og du giver mig din Frelses Skjold, og din højre Haand understøtter mig, og din Nedladelse gør mig stor.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 Du gør Rummet vidt under mig for mine Skridt, og mine Ankler vakle ikke.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Jeg forfølger mine Fjender og naar dem og vender ikke tilbage, før jeg har udryddet dem.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Jeg knuser dem, at de ikke kunne staa op; de faldt under mine Fødder.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Og du har omgjordet mig med Kraft til Striden; du bøjede mine Modstandere under mig.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Og du har drevet mig mine Fjender paa Flugt; mine Hadere udryddede jeg.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 De raabte, men der var ingen Frelser; til Herren, men han svarede dem ikke.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Og jeg støder dem smaa som Støv for Vejret, som Dynd paa Gader fejer jeg dem bort.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Du udfriede mig fra Folkenes Kiv, du satte mig til Hedningernes Hoved, et Folk, som jeg ikke kendte, de tjene mig.
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 Da deres Øren hørte om mig, adløde de mig, den fremmedes Børn smigrede for mig.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 Den fremmedes Børn henvisne; de komme skælvende frem af deres Borge.
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 Herren lever, højlovet er min Klippe og højt ophøjet min Frelses Gud,
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 den Gud, som giver mig Hævn, og tvinger Folkene under mig.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 Du er den, som udfrier mig fra mine Fjender, du sætter mig i Sikkerhed for mine Modstandere, du redder mig fra Voldsmanden.
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 Derfor vil jeg bekende dig, Herre! iblandt Hedningerne og lovsynge dit Navn. Stor Frelse beviser han sin Konge og gør Miskundhed imod sin Salvede, imod, David og imod hans Sæd evindelig.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
