Salme 132
1 Herre! kom David i Hu for alle hans Lidelser,
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 ham, som tilsvor Herren og lovede Jakobs mægtige:
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 „Jeg vil ikke gaa ind i mit Hus's Telt, jeg vil ikke opstige paa min Sengs Leje;
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 jeg vil ikke lade mine Øjne sove, eller mine Øjenlaage blunde,
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 førend jeg finder et Sted for Herren, en Bolig for Jakobs mægtige.‟
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 Se, vi hørte om den i Efrata; vi fandt den paa Jaars Mark.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 Vi ville gaa ind i hans Bolig, vi ville tilbede for hans Fødders Fodskammel.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 Herre! staa op til din Hvile, du og din Magts Ark.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Lad dine Præster klæde sig med Retfærdighed og dine hellige synge med Fryd.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 For David, din Tjeners Skyld, forskyd ikke din Salvedes Ansigt!
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 Herren tilsvor David den Sandhed, fra hvilken han ikke vilde vige: „Af dit Livs Frugt vil jeg sætte en Mand paa din Trone.‟
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 Dersom dine Børn holde min Pagt og mine Vidnesbyrd, som jeg vil lære dem, da skulle og deres Børn altid sidde paa din Trone.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 Thi Herren har udvalgt Zion, han har begæret sig den til Bolig:
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 „Den er min Hvile altid, her vil jeg bo; thi jeg har begæret den.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 Jeg vil velsigne Spisen der, jeg vil mætte de fattige der med Brød.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 Og jeg vil klæde dens Præster med Salighed, og dens hellige skulle synge med Fryd.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 Der vil jeg lade et Horn opvokse for David; jeg har beredt en Lampe for min Salvede.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 Hans Fjender vil jeg klæde i Skam, men paa ham skal hans Krone blomstre.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
