Salme 130

1 Af det dybe raaber jeg til dig, Herre!

Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

2 Herre! hør paa min Røst; lad dine Øren mærke paa mine ydmyge Begæringers Røst.

Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

3 Dersom du, Herre, vil tage Vare paa Misgerninger, Herre! hvo kan da bestaa?

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

4 Men hos dig er Forladelse, paa det du maa frygtes.

Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

5 Jeg biede efter Herren, min Sjæl biede, og jeg haabede paa hans Ord.

Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

6 Min Sjæl længes efter Herren mere end Vægtere efter Morgenen, Vægtere efter Morgenen.

Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

7 Israel! haab paa Herren; thi hos Herren er Miskundhed, og megen Forløsning er hos ham.

Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

8 Og han skal forløse Israel af alle dets Misgerninger.

Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.