Salme 129

1 De trængte mig haardt fra min Ungdom af — saa sige Israel! —

Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

2 de trængte mig haardt fra min Ungdom af; dog kunde de ikke overvælde mig.

he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

3 Plovmændene pløjede paa min Ryg, de droge deres Furer lange.

Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

4 Herren er retfærdig, han overhuggede de ugudeliges Reb.

Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

5 De skulle beskæmmes og vige tilbage, alle de, som hade Zion.

Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

6 De skulle blive som Græs paa Tagene, som tørres, førend nogen oprykker det;

Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

7 af hvilket Høstmanden ikke fylder sin Haand, ej heller den, som binder Neg, sin Arm.

josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

8 Og de, som gaa forbi, sige ikke: Herrens Velsignelse være over eder! Vi velsigne eder i Herrens Navn.

Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."