< Salme 124 >
1 Dersom Herren ikke havde været med os — saa sige Israel! —
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
2 dersom Herren ikke havde været med os, der Menneskene opstode imod os;
Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
3 da havde de opslugt os levende, idet deres Vrede var optændt imod os;
Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
4 da havde Vandene overskyllet os, Strømmen var gaaet over vor Sjæl;
Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
5 da vare de gaaede over vor Sjæl, de stolte Vande!
Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
6 Lovet være Herren, som ikke gav os til Rov for deres Tænder!
Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
7 Vor Sjæl er undkommen som en Fugl af Fuglefængernes Snare; Snaren er sønderreven, og vi ere undkomne.
Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
8 Vor Hjælp er i Herrens Navn, hans, som skabte Himmel og Jord.
Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.