Salme 123

1 Til dig opløfter jeg mine Øjne, du, som sidder i Himmelen!

Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.

2 Se, som Tjeneres Øjne agte paa deres Herrers Haand, som en Tjenestepiges Øjne paa hendes Frues Haand, saa agte vore Øjne paa Herren vor Gud, indtil han vorder os naadig.

Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.

3 Vær os naadig, Herre! vær os naadig; thi vi ere saare mættede af Foragt.

Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta.

4 Vor Sjæl er saare mættet af de sorgløses Spot og de hovmodiges Foragt.

Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta.