Salme 120

1 Jeg raabte til Herren i min Nød, og han bønhørte mig.

Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 Herre! fri min Sjæl fra Løgnens Læbe, fra en svigefuld Tunge.

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Hvad giver han dig, og hvad giver han dig ydermere, du svigefulde Tunge?

Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 Den vældiges skærpede Pile med Gløder af Enebærtræ!

Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Ve mig! thi jeg har været som fremmed iblandt Mesek, jeg har boet ved Kedars Telte.

Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Min Sjæl har længe nok boet hos dem, som hade Fred.

Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Jeg er fredsommelig; men naar jeg taler, da ere disse færdige til Krig.

Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.