Salme 119
1 Salige ere de fuldkomne i Vandel, de, som vandre i Herrens Lov.
Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
2 Salige ere de, som bevare hans Vidnesbyrd, de, som søge ham af ganske Hjerte;
Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
3 og de, som ikke øve Uretfærdighed, men vandre paa hans Veje.
Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
4 Du har givet dine Bud, for at de nøje skulle holdes.
Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
5 Gid mine Veje maatte stadfæstes, at jeg kan holde dine Skikke;
O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
6 da skal jeg ikke beskæmmes, naar jeg ser hen til alle dine Bud.
Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
7 Jeg vil prise dig af et oprigtigt Hjerte, naar jeg lærer din Retfærdigheds Domme at kende.
Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
8 Jeg vil holde dine Skikke, forlad mig ikke aldeles.
Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
9 Hvormed skal en ung holde sin Sti ren? Derved at han holder sig efter dit Ord.
Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
10 Jeg søgte dig af mit ganske Hjerte, lad mig ikke fare vild fra dine Bud!
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
11 Jeg gemte dit Ord i mit Hjerte, paa det jeg ikke skulde synde imod dig.
Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
12 Lovet være du, Herre! lær mig dine Skikke.
Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
13 Jeg forkyndte med mine Læber alle din Munds retfærdige Domme.
Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
14 Jeg glædede mig ved dine Vidnesbyrds Vej som over alle Skatte.
Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Jeg vil grunde paa dine Befalinger og se til dine Stier.
Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
16 Jeg finder min Lyst i dine Skikke, jeg vir ikke glemme dit Ord.
Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
17 Gør vel imod din Tjener, at jeg maa leve, og jeg vil holde dit Ord.
Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
18 Aabn mine Øjne, at jeg maa se de underfulde Ting i din Lov.
Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
19 Jeg er fremmed paa Jorden, skjul ikke dine Bud for mig!
Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
20 Min Sjæl er knust, saa at jeg længes efter dine Domme alle Tider.
Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
21 Du skældte paa de hovmodige, de bleve forbandede, de, som fore vild fra dine Bud.
Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22 Vælt Forhaanelse og Foragt fra mig; thi jeg har bevaret dine Vidnesbyrd.
Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23 Endog Fyrster have sat sig ned og holdt Raad imod mig; men din Tjener grunder paa dine Skikke.
Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24 Jeg finder min Lyst i dine Vidnesbyrd, de ere mit Raads Mænd.
Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Min Sjæl hænger ved Støvet; hold mig i Live efter dit Ord!
Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26 Jeg opregnede mine Veje, og du bønhørte mig; lær mig dine Skikke!
Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27 Lad mig forstaa dine Befalingers Vej, og jeg vil grunde paa dine underfulde Gerninger.
Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28 Min Sjæl svinder hen af Bedrøvelse; oprejs mig efter dit Ord!
Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
29 Vend Løgnens Vej fra mig, og skænk mig Naade i din Lov!
Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
30 Jeg udvalgte Trofastheds Vej; jeg satte dine Domme for mig.
Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
31 Jeg hang ved dine Vidnesbyrd; Herre! lad mig ikke beskæmmes.
Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
32 Jeg vil løbe dine Buds Vej; thi du giver mit Hjerte at aande frit.
Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
33 Lær mig, Herre! dine Skikkes Vej, og jeg vil bevare den indtil Enden.
Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
34 Undervis mig, at jeg maa bevare din Lov og holde den af ganske Hjerte.
Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
35 Led mig frem ad dine Buds Sti; thi til den har jeg Lyst;
Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
36 Bøj mit Hjerte til dine Vidnesbyrd og ikke til ulovlig Vinding.
Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
37 Bortvend mine Øjne, at de ikke se til Forfængelighed; hold mig i Live paa din Vej!
Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
38 Opfyld for din Tjener dit Ord, som er knyttet til Frygt for dig.
Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
39 Bortvend min Forsmædelse, som jeg frygtede for; thi dine Domme ere gode.
Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
40 Se, jeg har Længsel efter dine Befalinger; hold mig i Live ved din Retfærdighed!
Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
41 Lad din Miskundhed, o Herre! komme over mig, din Frelse, efter dit Ord.
Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
42 Og jeg vil svare den, som forhaaner mig, et Ord; thi jeg har sat min Lid til dit Ord.
Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
43 Og tag ikke Sandheds Ord aldeles fra min Mund; thi jeg har ventet paa dine Domme.
Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
44 Og jeg vil stedse holde din Lov, evindelig og altid.
Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
45 Og lad mig vandre i det fri; thi jeg har søgt dine Befalinger.
Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
46 Og jeg vil tale om dine Vidnesbyrd for Konger og skal ikke beskæmmes.
Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
47 Og jeg vil søge min Lyst i dine Bud, hvilke jeg elsker.
Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
48 Og jeg vil opløfte mine Hænder til dine Bud, hvilke jeg elsker, og grunde paa dine Skikke.
Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
49 Kom Ordet til din Tjener i Hu, efterdi du lod mig haabe.
Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
50 Dette er min Trøst i min Elendighed; thi dit Ord har holdt mig i Live.
Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
51 De hovmodige have spottet mig saa saare, jeg bøjede ikke af fra din Lov.
Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
52 Herre! dine Domme af Evighed kom jeg i Hu og blev trøstet.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
53 Der betog mig en heftig Harme over de ugudelige, som forlade din Lov.
Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
54 Dine Bud have været mine Sange i min Udlændigheds Hus.
Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
55 Om Natten kom jeg dit Navn i Hu, o Herre! og holdt din Lov.
Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
56 Dette skete mig; thi dine Befalinger har jeg holdt.
Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
57 Jeg sagde: Herren er min Del, jeg vil holde dine Ord.
Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
58 Jeg bad ydmygt for dit Ansigt af ganske Hjerte: Vær mig naadig efter dit Ord!
Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
59 Jeg betænkte mine Veje, og jeg vil vende mine Fødder tilbage til dine Vidnesbyrd.
Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
60 Jeg hastede og tøvede ikke med at holde dine Bud.
Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
61 De ugudeliges Garn omspændte mig; din Lov glemte jeg ikke.
Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
62 Midt om Natten staar jeg op, at prise dig for din Retfærdigheds Domme.
Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
63 Jeg har Samkvem med alle dem, som frygte dig, og med dem, som holde dine Befalinger.
Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
64 Jorden er fuld af din Miskundhed, Herre! lær mig dine Skikke.
Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
65 Du gjorde vel imod din Tjener, Herre! efter dit Ord.
Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
66 Lær mig at faa god Sans og Forstand; thi jeg tror paa dine Bud.
Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
67 Før jeg blev ydmyget, for jeg vild, men nu holder jeg dit Ord.
Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
68 Du er god og gør godt; lær mig dine Skikke!
Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
69 De hovmodige have opspundet Løgn imod mig; men jeg vil holde dine Befalinger af ganske Hjerte.
Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
70 Deres Hjerte er følesløst som Fedt; men jeg forlyster mig ved din Lov.
Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
71 Det var mig godt, at jeg blev ydmyget, at jeg kunde lære dine Skikke.
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
72 Din Munds Lov er mig bedre end tusinde Stykker Guld og Sølv.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
73 Dine Hænder have skabt mig og beredt mig; giv mig Forstand, at jeg kan lære at kende dine Bud.
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
74 De, som frygte dig, skulle se mig og glæde sig; thi jeg haaber paa dit Ord.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
75 Herre! jeg ved, at dine Domme ere Retfærdighed, og at du af Trofasthed ydmygede mig.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
76 Lad dog din Miskundhed være mig til Trøst efter dit Ord til din Tjener.
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
77 Lad din Barmhjertighed komme over mig, at jeg maa leve; thi din Lov er min Lyst.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
78 Lad de hovmodige beskæmmes, thi uden Skel have de forurettet mig; men jeg vil grunde paa dine Befalinger.
Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
79 Lad dem vende tilbage til mig, som frygte dig, og som kende dine Vidnesbyrd.
Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
80 Lad mit Hjerte være fuldkomment efter dine Skikke, at jeg ikke skal beskæmmes.
Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
81 Min Sjæl forsmægter af Længsel efter din Frelse; jeg haaber paa dit Ord.
Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
82 Mine Øjne forsmægtede af Længsel efter dit Ord, idet jeg sagde: Naar vil du trøste mig?
Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83 Thi jeg var ligesom en Læderflaske i Røg; dine Skikke glemte jeg ikke.
Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84 Hvor mange ere vel din Tjeners Dage? naar vil du holde Dom over dem, som forfølge mig?
Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85 De hovmodige grove Grave for mig, og de skikke sig ikke efter din Lov.
Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86 Alle dine Bud ere Trofasthed; uden Grund forfølger man mig; hjælp mig!
Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87 De havde paa et lidet nær ødelagt mig i Landet; men jeg forlod ikke dine Befalinger.
He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88 Hold mig i Live efter din Miskundhed, saa vil jeg bevare din Munds Vidnesbyrd.
Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89 Herre! dit Ord bestaar evindelig i Himlene.
Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90 Din Trofasthed varer fra Slægt til Slægt; du befæstede Jorden, og den stod fast.
Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 De bestaa endnu denne Dag efter dine Domme; thi de ere alle dine Tjenere.
Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92 Dersom ikke din Lov havde været min Lyst, da var jeg omkommen udi min Elendighed.
Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93 Jeg skal i Evighed ikke forglemme dine Befalinger; thi ved dem holdt du mig i Live.
En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
94 Din er jeg; frels mig; thi jeg søger efter dine Befalinger.
Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
95 De ugudelige biede paa mig for at lægge mig øde; jeg vil give Agt paa dine Vidnesbyrd.
Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
96 Jeg har set Ende paa al Fuldkommenhed; men dit Bud strækker sig saare vidt.
Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
97 Hvor kær har jeg din Lov! den er min Tanke den ganske Dag.
Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
98 Dine Bud gøre mig visere end mine Fjender; thi de ere for mig evindelig.
Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
99 Jeg blev klogere end alle mine Lærere; thi dine Vidnesbyrd ere min Tanke.
Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
100 Jeg er bleven forstandigere end de gamle; thi jeg har bevaret dine Befalinger.
Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
101 Jeg holdt mine Fødder tilbage fra al Ondskabens Sti, at jeg kunde holde dit Ord.
Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
102 Jeg afveg ikke fra dine Domme; thi du har lært mig det.
En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
103 Hvor vare dine Ord søde for min Gane, mere end Honning for min Mund.
Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
104 Jeg er bleven forstandig af dine Befalinger; derfor hader jeg al Løgnens Sti.
Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
105 Dit Ord er en Lygte for min Fod og et Lys paa min Sti.
Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
106 Jeg har svoret og holdt det, at jeg vilde bevare din Retfærdigheds Domme.
Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
107 Jeg er saare plaget; Herre! hold mig i Live efter dit Ord.
Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
108 Lad min Munds frivillige Ofre behage dig, Herre! og lær mig dine Domme.
Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
109 Jeg gaar altid med Livet i Hænderne; dog har jeg ikke glemt din Lov.
Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
110 De ugudelige lagde Snarer for mig; dog for jeg ikke vild fra dine Befalinger.
Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
111 Jeg fik dine Vidnesbyrd til Arv evindelig; thi de ere mit Hjertes Glæde.
Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Jeg bøjede mit Hjerte til at gøre efter dine Skikke evindelig indtil Enden.
Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
113 De tvesindede hader jeg; men din Lov elsker jeg.
Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
114 Du er mit Skjul og mit Skjold; jeg haaber paa dit Ord.
Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
115 Viger fra mig, I onde! og jeg vil bevare min Guds Bud.
Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
116 Ophold mig efter dit Ord, at jeg maa leve, og lad mig ikke blive til Skamme med mit Haab!
Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
117 Styrk mig, at jeg maa blive frelst, og jeg vil altid se hen til dine Skikke.
Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
118 Du forkaster alle dem, som fare vild fra dine Skikke; thi deres Svig er Løgn.
Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
119 Du lod alle de ugudelige paa Jorden svinde bort som Skum; derfor elsker jeg dine Vidnesbyrd.
Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
120 Af Frygt for dig gyste min Krop, og jeg frygtede for dine Domme.
Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
121 Jeg gjorde Ret og Retfærdighed; du vil ikke overgive mig til dem, som gøre mig Vold!
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
122 Vær Borgen for din Tjener, ham til Bedste; lad de hovmodige ikke gøre mig Vold.
Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
123 Mine Øjne forsmægte af Længsel efter din Frelse og efter din Retfærdigheds Ord.
Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
124 Gør med din Tjener efter din Miskundhed, og lær mig dine Skikke!
Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
125 Jeg er din Tjener; undervis mig, at jeg maa kende dine Vidnesbyrd.
Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
126 Det er Tid, at Herren gør noget; de have brudt din Lov.
Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
127 Derfor elsker jeg dine Bud mere end Guld og mere end fint Guld.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
128 Derfor holder jeg alle dine Befalinger om alle Ting for at være rette; jeg hader al Løgnens Vej.
Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129 Dine Vidnesbyrd ere underfulde; derfor bevarer min Sjæl dem.
Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
130 Dine Ords Aabenbaring spreder Lys og gør de enfoldige forstandige.
Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
131 Jeg oplod min Mund og higede; thi jeg havde Længsel efter dine Bud.
Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
132 Vend dig til mig, og vær mig naadig efter din Vis imod dem, der elske dit Navn.
Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
133 Befæst mine Trin ved dit Ord, og lad ingen Uret herske over mig!
Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
134 Udløs mig af Menneskers Vold, saa vil jeg holde dine Befalinger.
Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
135 Lad dit Ansigt lyse over din Tjener, og lær mig dine Skikke!
Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
136 Der nedflød Vandstrømme af mine Øjne, fordi man ikke holdt din Lov.
Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
137 Du er retfærdig, Herre! og dine Domme ere retvise.
Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
138 Du har sat dine Vidnesbyrd som Retfærdighed og Trofasthed overmaade.
Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
139 Min Nidkærhed har lagt mig øde; thi mine Modstandere have glemt dine Ord.
Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
140 Dit Ord er saare lutret, og din Tjener elsker det.
Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
141 Jeg er liden og foragtet; men jeg glemmer ikke dine Befalinger.
Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
142 Din Retfærdighed er Ret evindelig, og din Lov er Sandhed.
Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
143 Angest og Trængsel ramte mig; dine Bud ere min Lyst.
Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
144 Dine Vidnesbyrd ere Ret evindelig; undervis mig, saa lever jeg.
Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
145 Jeg har raabt af ganske Hjerte; bønhør mig, Herre! jeg vil bevare dine Skikke.
Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
146 Jeg har raabt til dig; frels mig, og jeg vil holde fast ved dine Vidnesbyrd.
Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
147 Jeg kom aarle i Daggry og raabte; jeg har haabet paa dit Ord.
Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
148 Mine Øjne vare vaagne før Nattevagterne for at grunde paa dit Ord.
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
149 Hør min Røst efter din Miskundhed; Herre! hold mig i Live efter dine Domme;
Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
150 De nærmede sig, som jage efter Skændselsgerninger; de vare langt borte fra din Lov.
Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
151 Nær er du, o Herre! og alle dine Bud ere Sandhed.
Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
152 Jeg har forlængst hentet Kundskab af dine Vidnesbyrd; thi du har grundfæstet dem evindelig.
Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
153 Se min Elendighed, og udfri mig; thi din Lov har jeg ikke glemt.
Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
154 Udfør min Sag, og genløs mig; hold mig i Live efter dit Ord.
Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
155 Frelsen er fjern fra de ugudelige; thi de søge ikke dine Skikke.
Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
156 Stor er din Barmhjertighed, o Herre! hold mig i Live efter dine Domme!
Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
157 Mine Forfølgere og Modstandere ere mange; jeg har ikke bøjet mig fra dine Vidnesbyrd.
Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
158 Jeg har set de troløse og væmmedes ved dem; thi de holde ikke dit Ord.
Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
159 Se, hvor jeg har elsket dine Befalinger; Herre! hold mig i Live efter din Miskundhed.
Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
160 Summen af dit Ord er Sandhed, og evig er al din Retfærdigheds Dom.
Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
161 Fyrster forfulgte mig uden Aarsag, men mit Hjerte frygtede for dit Ord.
Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
162 Jeg glæder mig over dit Ord som den, der finder et stort Bytte.
Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
163 Jeg hader Løgn og har Vederstyggelighed dertil; din Lov elsker jeg.
Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
164 Jeg lovede dig syv Gange om Dagen for din Retfærdigheds Dommes Skyld.
Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
165 Der er stor Fred for dem, som elske din Lov, og der er ikke Anstød for dem.
Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
166 Jeg ventede paa din Frelse, Herre! og jeg udførte dine Bud.
Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
167 Min Sjæl holdt dine Vidnesbyrd, og jeg elskede dem saare.
Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
168 Jeg holdt dine Befalinger og dine Vidnesbyrd; thi alle mine Veje ere aabenbare for dig.
Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
169 Lad mit Raab komme nær for dit Ansigt, Herre! og undervis mig efter dit Ord!
Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
170 Lad min ydmyge Begæring komme for dit Ansigt; fri mig efter dit Ord!
Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
171 Mine Læber skulle udgyde Lovsang; thi du lærer mig dine Skikke.
Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
172 Min Tunge skal genlyde af dit Ord; thi alle dine Bud ere Retfærdighed.
Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
173 Lad din Haand være mig til Hjælp; thi jeg har udvalgt dine Befalinger.
Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
174 Jeg har Længsel efter din Frelse, Herre! og din Lov er min Lyst.
Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
175 Maatte min Sjæl dog leve og love dig, og dine Domme hjælpe mig!
Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
176 Jeg har faret vild; opsøg din Tjener som det fortabte Faar; thi dine Bud har jeg ikke glemt.
Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
