Salme 116
1 Jeg elsker Herren; thi han hører min Røst, mine ydmyge Begæringer.
Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
2 Thi han har bøjet sit Øre til mig, og hele mit Liv igennem vil jeg paakalde ham.
Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
3 Dødens Reb have omspændt mig, og Helvedes Angest har fundet mig; jeg finder Angest og Bedrøvelse. (Sheol h7585)
Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol h7585)
4 Men jeg paakalder Herrens Navn: Kære Herre! udfri min Sjæl!
Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
5 Herren er naadig og retfærdig, og vor Gud er barmhjertig.
Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
6 Herren bevarer de enfoldige; jeg var ringe, dog frelste han mig.
Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
7 Min Sjæl! kom tilbage til din Ro; thi Herren har gjort vel imod dig.
Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
8 Thi du udfriede min Sjæl fra Døden, mit Øje fra Graad, min Fod fra Stød.
Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
9 Jeg vil vandre for Herrens Ansigt i de levendes Lande.
Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
10 Jeg troede, derfor talte jeg; jeg var saare plaget.
Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
11 Jeg sagde, der jeg forfærdedes: Hvert Menneske er en Løgner.
Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
12 Hvorledes skal jeg betale Herren alle hans Velgerninger imod mig?
Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
13 Frelsens Kalk vil jeg tage og paakalde Herrens Navn.
Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
14 Jeg vil betale Herren mine Løfter, og det for alt hans Folks Øjne.
Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15 Kostbar i Herrens Øjne er hans helliges Død.
Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
16 Ak, Herre —! thi jeg er din Tjener; jeg er din Tjener, din Tjenestekvindes Søn, du har løst mine Baand.
O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
17 Dig vil jeg ofre Takoffer og paakalde Herrens Navn.
Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
18 Jeg vil betale Herren mine Løfter og det for alt hans Folks Øjne,
Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
19 i Herrens Hus's Forgaarde, midt i dig, Jerusalem! Halleluja!
Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
