Salme 115
1 Ikke os, Herre! ikke os, men dit Navn give du Ære for din Miskundhed, for din Sandheds Skyld.
Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
2 Hvorfor skulle Hedningerne sige: Hvor er nu deres Gud?
Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
3 Men vor Gud er i Himlene, han gør alt, hvad ham behager.
Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Deres Billeder ere Sølv og Guld, Menneskehænders Gerning.
Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5 De have Mund, men kunne ikke tale; de have Øjne, men kunne ikke se.
Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6 De have Øren, men kunne ikke høre; de have Næse, men kunne ikke lugte.
Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
7 De have Hænder, men kunne ikke føle; de have Fødder, men kunne ikke gaa; de kunne ikke tale med deres Strube.
Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
8 Ligesom de ere, saa vorde de, der gøre dem, hver den, som forlader sig paa dem.
Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
9 Israel! forlad dig paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
10 Arons Hus! forlader eder paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11 I, som frygte Herren, forlader eder paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12 Herren kom os i Hu, han skal velsigne, han skal velsigne Israels Hus, han skal velsigne Arons Hus.
Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
13 Han skal velsigne dem, som frygte Herren, de smaa med de store.
hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
14 Herren formere eder, eder og eders Børn!
Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
15 Velsignede være I for Herren, som har gjort Himmel og Jord.
Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16 Himlene ere Herrens Himle, men Jorden gav han Menneskens Børn.
Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
17 De døde love ikke Herren, ej heller nogen af dem, som nedfare til det stille.
Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
18 Men vi, vi ville love Herren fra nu og indtil evig Tid. Halleluja!
Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!
