Salme 115
1 Ikke os, Herre! ikke os, men dit Navn give du Ære for din Miskundhed, for din Sandheds Skyld.
Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.
2 Hvorfor skulle Hedningerne sige: Hvor er nu deres Gud?
Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?
3 Men vor Gud er i Himlene, han gør alt, hvad ham behager.
Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Deres Billeder ere Sølv og Guld, Menneskehænders Gerning.
Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
5 De have Mund, men kunne ikke tale; de have Øjne, men kunne ikke se.
Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.
6 De have Øren, men kunne ikke høre; de have Næse, men kunne ikke lugte.
Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.
7 De have Hænder, men kunne ikke føle; de have Fødder, men kunne ikke gaa; de kunne ikke tale med deres Strube.
Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.
8 Ligesom de ere, saa vorde de, der gøre dem, hver den, som forlader sig paa dem.
Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.
9 Israel! forlad dig paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
10 Arons Hus! forlader eder paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
11 I, som frygte Herren, forlader eder paa Herren; han er deres Hjælp og deres Skjold.
Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
12 Herren kom os i Hu, han skal velsigne, han skal velsigne Israels Hus, han skal velsigne Arons Hus.
Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.
13 Han skal velsigne dem, som frygte Herren, de smaa med de store.
Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.
14 Herren formere eder, eder og eders Børn!
Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.
15 Velsignede være I for Herren, som har gjort Himmel og Jord.
Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.
16 Himlene ere Herrens Himle, men Jorden gav han Menneskens Børn.
Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.
17 De døde love ikke Herren, ej heller nogen af dem, som nedfare til det stille.
Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.
18 Men vi, vi ville love Herren fra nu og indtil evig Tid. Halleluja!
Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!
