Salme 107
1 Priser Herren! thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Det maa de sige, som ere genløste af Herren, de, han har genløst af Modstanderens Haand,
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 og de, som han har samlet hjem fra Landene, fra Øster og fra Vester, fra Norden og fra Havet.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 De fore vild i Ørken, paa en øde Vej, de fandt ingen Stad, som de kunde bo udi;
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 de vare hungrige og tørstige tillige; deres Sjæl vansmægtede i dem.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Og de raabte til Herren, da de vare i Angest, han friede dem af deres Trængsler.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 Og han førte dem paa den rette Vej, at de gik til en Stad, som de kunde bo udi.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Lad dem takke Herren for hans Miskundhed og for hans underfulde Gerninger imod Menneskens Børn;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 thi han har mættet en tørstig Sjæl og har fyldt en hungrig Sjæl med godt.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 De sade i Mørke, og i Dødens Skygge, bundne i Elendighed og Jern;
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 thi de havde været genstridige imod Guds Ord og havde foragtet den Højestes Raad;
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 og han ydmygede deres Hjerter ved Lidelse; de styrtede, og der var ingen Hjælper.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Og de raabte til Herren, da de vare i Angest, han frelste dem af deres Trængsler.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Han udførte dem af Mørket og Dødens Skygge og sønderrev deres Baand.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Lad dem takke Herren for hans Miskundhed og for hans underfulde Gerninger imod Menneskens Børn;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 thi han har sønderbrudt Kobberporte og sønderhugget Jernslaaer.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 De Daarer! de bleve plagede for deres Overtrædelsers Vej og for deres Misgerningers Skyld.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Deres Sjæl fik Vederstyggelighed til al Mad, og de kom nær til Dødens Porte.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Og de raabte til Herren, da de vare i Angest, han frelste dem af deres Trængsler.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Han sendte sit Ord og helbredede dem og reddede dem fra deres Grave.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Lad dem takke Herren for hans Miskundhed og for hans underfulde Gerninger imod Menneskens Børn
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 og ofre Takofre og fortælle hans Gerninger med Frydesang.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 De fore ud paa Havet i Skibe, de udrettede deres Gerning paa de store Vande,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 de saa Herrens Gerninger og hans Underværker paa Dybet.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Han bød og lod et Stormvejr rejse sig, og det opløftede dets Bølger.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 De fore op imod Himmelen, de fore ned i Afgrundene, deres Sjæl forsagede under Ulykken.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 De dreves omkring og ravede som den drukne, og al deres Visdom var udtømt.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Og de raabte til Herren, da de vare i Angest, og han udførte dem af deres Trængsler.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Han lod Stormen stille af, og Bølgerne lagde sig.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Da bleve de glade, at disse vare blevne stille; og han førte dem i Havn efter deres Begæring.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Lad dem takke Herren for hans Miskundhed og for alle hans underfulde Gerninger imod Menneskens Børn
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 og ophøje ham i Folkets Forsamling og prise ham der, hvor de gamle sidde.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Han gjorde Floder til en Ørk og Kildegrund til tørre Steder;
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 et frugtbart Land til Saltland for deres Ondskabs Skyld, som boede deri.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Han gjorde Ørken til en vandrig Sø og tørt Land til Kildegrund.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Og han lod de hungrige bo der, og de grundede en Stad, som de kunde bo udi.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Og de besaaede Agre og plantede Vingaarde, og disse bare Frugt til Indtægt.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Og han velsignede dem, og de bleve saare formerede, og han formindskede ikke deres Kvæg.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Derefter bleve de formindskede og nedbøjede af Trængsel, Ulykke og Bedrøvelse.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Han udøser Foragt over Fyrster og lader dem fare vild i den vejløse Ørk.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Men han ophøjede en fattig af Elendighed og satte Slægterne som Hjorde.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 De oprigtige skulle se det og glæde sig; men al Uretfærdighed har lukket sin Mund til.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Hvo er viis, at han bevarer disse Ting og forstaar Herrens Miskundhed!
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
