Salme 107
1 Priser Herren! thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Det maa de sige, som ere genløste af Herren, de, han har genløst af Modstanderens Haand,
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 og de, som han har samlet hjem fra Landene, fra Øster og fra Vester, fra Norden og fra Havet.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 De fore vild i Ørken, paa en øde Vej, de fandt ingen Stad, som de kunde bo udi;
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 de vare hungrige og tørstige tillige; deres Sjæl vansmægtede i dem.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Og de raabte til Herren, da de vare i Angest, han friede dem af deres Trængsler.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 Og han førte dem paa den rette Vej, at de gik til en Stad, som de kunde bo udi.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Lad dem takke Herren for hans Miskundhed og for hans underfulde Gerninger imod Menneskens Børn;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 thi han har mættet en tørstig Sjæl og har fyldt en hungrig Sjæl med godt.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 De sade i Mørke, og i Dødens Skygge, bundne i Elendighed og Jern;
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 thi de havde været genstridige imod Guds Ord og havde foragtet den Højestes Raad;
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 og han ydmygede deres Hjerter ved Lidelse; de styrtede, og der var ingen Hjælper.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Og de raabte til Herren, da de vare i Angest, han frelste dem af deres Trængsler.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 Han udførte dem af Mørket og Dødens Skygge og sønderrev deres Baand.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Lad dem takke Herren for hans Miskundhed og for hans underfulde Gerninger imod Menneskens Børn;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 thi han har sønderbrudt Kobberporte og sønderhugget Jernslaaer.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 De Daarer! de bleve plagede for deres Overtrædelsers Vej og for deres Misgerningers Skyld.
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 Deres Sjæl fik Vederstyggelighed til al Mad, og de kom nær til Dødens Porte.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Og de raabte til Herren, da de vare i Angest, han frelste dem af deres Trængsler.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Han sendte sit Ord og helbredede dem og reddede dem fra deres Grave.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Lad dem takke Herren for hans Miskundhed og for hans underfulde Gerninger imod Menneskens Børn
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 og ofre Takofre og fortælle hans Gerninger med Frydesang.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 De fore ud paa Havet i Skibe, de udrettede deres Gerning paa de store Vande,
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 de saa Herrens Gerninger og hans Underværker paa Dybet.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Han bød og lod et Stormvejr rejse sig, og det opløftede dets Bølger.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 De fore op imod Himmelen, de fore ned i Afgrundene, deres Sjæl forsagede under Ulykken.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 De dreves omkring og ravede som den drukne, og al deres Visdom var udtømt.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Og de raabte til Herren, da de vare i Angest, og han udførte dem af deres Trængsler.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Han lod Stormen stille af, og Bølgerne lagde sig.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Da bleve de glade, at disse vare blevne stille; og han førte dem i Havn efter deres Begæring.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Lad dem takke Herren for hans Miskundhed og for alle hans underfulde Gerninger imod Menneskens Børn
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 og ophøje ham i Folkets Forsamling og prise ham der, hvor de gamle sidde.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Han gjorde Floder til en Ørk og Kildegrund til tørre Steder;
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 et frugtbart Land til Saltland for deres Ondskabs Skyld, som boede deri.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Han gjorde Ørken til en vandrig Sø og tørt Land til Kildegrund.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 Og han lod de hungrige bo der, og de grundede en Stad, som de kunde bo udi.
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 Og de besaaede Agre og plantede Vingaarde, og disse bare Frugt til Indtægt.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 Og han velsignede dem, og de bleve saare formerede, og han formindskede ikke deres Kvæg.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Derefter bleve de formindskede og nedbøjede af Trængsel, Ulykke og Bedrøvelse.
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 Han udøser Foragt over Fyrster og lader dem fare vild i den vejløse Ørk.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Men han ophøjede en fattig af Elendighed og satte Slægterne som Hjorde.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 De oprigtige skulle se det og glæde sig; men al Uretfærdighed har lukket sin Mund til.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Hvo er viis, at han bevarer disse Ting og forstaar Herrens Miskundhed!
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
