Salme 106

1 Priser Herren! thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig.

Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 Hvo kan udsige Herrens vældige Gerninger, forkynde al hans Pris?

Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

3 Salige ere de, som holde over Ret, og den, som øver Retfærdighed alle Tider.

Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!

4 Herre! kom mig i Hu med din Kærlighed til dit Folk, besøg mig med din Frelse,

Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,

5 at jeg maa skue dine udvalgtes Lykke, glæde mig ved dit Folks Glæde, prise mig lykkelig i Samfund med din Arv.

että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

6 Vi have syndet med vore Fædre, vi have handlet ilde og gjort Ugudelighed.

Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

7 Vore Fædre i Ægypten vilde ikke forstaa dine underfulde Gerninger, de kom ikke din store Miskundhed i Hu, men vare genstridige ved Havet, ved det røde Hav.

Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

8 Dog frelste han dem for sit Navns Skyld, for at kundgøre sin Magt.

Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

9 Og han truede det røde Hav, og det blev tørt, og han lod dem gaa igennem Dybet som igennem Ørken.

Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

10 Og han frelste dem af Avindsmandens Haand og genløste dem af Fjendens Haand.

Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

11 Og Vandene skjulte deres Modstandere, der blev ikke een tilovers af dem.

Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

12 Da troede de paa hans Ord, de sang hans Pris.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.

13 Dog glemte de hans Gerninger snart, de biede ikke paa hans Raad.

Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

14 Men de fik stor Begærlighed i Ørken og fristede Gud i det øde Land.

Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

15 Da gav han dem det, de begærede, men lod deres Liv tæres hen.

Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

16 Og de bare Avind imod Mose i Lejren, imod Aron, Herrens hellige.

Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

17 Jorden oplod sig og opslugte Dathan, og den skjulte Abirams Hob.

Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

18 Og Ild flammede op iblandt deres Hob, en Lue fortærede de ugudelige.

Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

19 De dannede en Kalv ved Horeb og tilbade et støbt Billede.

He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;

20 Og de ombyttede deres Herlighed med Billedet af en Okse, som æder Urter.

he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

21 De glemte Gud, deres Frelser, som havde gjort store Ting i Ægypten,

He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

22 underfulde Gerninger i Kams Land, forfærdelige Ting ved det røde Hav.

ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

23 Og han sagde, at han vilde ødelægge dem; dersom Mose, hans udvalgte, ikke havde stillet sig i Gabet for hans Ansigt, at afvende hans Vrede fra at ødelægge dem —!

Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

24 De foragtede ogsaa det yndige Land, de troede ikke hans Ord.

He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

25 Men de knurrede i deres Telte, de hørte ikke paa Herrens Røst.

He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.

26 Og han svor dem med oprakt Haand, at han vilde lade dem falde i Ørken,

Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

27 og at han vilde lade deres Afkom falde iblandt Hedningerne og bortstrø dem i Landene.

kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

28 Og de bandt sig til Baal-Peor og aade af Ofrene til de døde Afguder.

He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

29 Og de opirrede ham med deres Idrætter, saa at en Plage brød løs paa dem,

He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

30 Da stod Pinehas frem og holdt Dom, og Plagen hørte op.

Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

31 Og det blev regnet ham til Retfærdighed fra Slægt til Slægt evindelig.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

32 De fortørnede ham ogsaa ved Meribas Vand, og det gik Mose ilde for deres Skyld.

He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

33 Thi de vare genstridige imod hans Aand, og han talte ubetænksomt med sine Læber.

Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

34 De ødelagde ikke Folkene, om hvilke Herren havde sagt det til dem.

He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

35 Men de blandede sig med Hedningerne og lærte deres Gerninger.

vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

36 Og de tjente deres Afguder, og disse bleve dem til en Snare.

He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.

37 Og de ofrede deres Sønner og deres Døtre til Magterne.

Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

38 Og de udøste uskyldigt Blod, deres Sønners og deres Døtres Blod, som de ofrede til Kanaans Afguder, og Landet vanhelligedes af Blodet.

He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

39 Og de besmittede sig ved deres Gerninger, og de bolede ved deres Idrætter.

Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

40 Da optændtes Herrens Vrede imod hans Folk, og han fik en Vederstyggelighed til sin Arv.

Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

41 Og han gav dem i Hedningernes Haand, og deres Avindsmænd herskede over dem.

Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

42 Og deres Fjender trængte dem, og de bleve ydmygede under deres Haand.

Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

43 Han friede dem mange Gange; men de satte sig op imod ham i deres Raad, og de bleve nedtrykte for deres Misgerningers Skyld.

Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

44 Dog saa han til dem, da de vare i Angest, idet han hørte deres Raab.

Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

45 Og han kom sin Pagt i Hu, dem til Bedste, og det angrede ham efter hans store Miskundhed.

Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

46 Og han lod dem finde Barmhjertighed hos alle dem, som havde bortført dem.

Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 Frels os, Herre, vor Gud! og saml os fra Hedningerne, at vi kunne takke dit hellige Navn, rose os af din Pris!

Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.

48 Lovet være Herren, Israels Gud, fra Evighed og indtil Evighed; og alt Folket siger: Amen. Halleluja!

Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"