Salme 106

1 Priser Herren! thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig.

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2 Hvo kan udsige Herrens vældige Gerninger, forkynde al hans Pris?

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

3 Salige ere de, som holde over Ret, og den, som øver Retfærdighed alle Tider.

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

4 Herre! kom mig i Hu med din Kærlighed til dit Folk, besøg mig med din Frelse,

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

5 at jeg maa skue dine udvalgtes Lykke, glæde mig ved dit Folks Glæde, prise mig lykkelig i Samfund med din Arv.

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

6 Vi have syndet med vore Fædre, vi have handlet ilde og gjort Ugudelighed.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

7 Vore Fædre i Ægypten vilde ikke forstaa dine underfulde Gerninger, de kom ikke din store Miskundhed i Hu, men vare genstridige ved Havet, ved det røde Hav.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

8 Dog frelste han dem for sit Navns Skyld, for at kundgøre sin Magt.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

9 Og han truede det røde Hav, og det blev tørt, og han lod dem gaa igennem Dybet som igennem Ørken.

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

10 Og han frelste dem af Avindsmandens Haand og genløste dem af Fjendens Haand.

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

11 Og Vandene skjulte deres Modstandere, der blev ikke een tilovers af dem.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

12 Da troede de paa hans Ord, de sang hans Pris.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

13 Dog glemte de hans Gerninger snart, de biede ikke paa hans Raad.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

14 Men de fik stor Begærlighed i Ørken og fristede Gud i det øde Land.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

15 Da gav han dem det, de begærede, men lod deres Liv tæres hen.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

16 Og de bare Avind imod Mose i Lejren, imod Aron, Herrens hellige.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

17 Jorden oplod sig og opslugte Dathan, og den skjulte Abirams Hob.

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

18 Og Ild flammede op iblandt deres Hob, en Lue fortærede de ugudelige.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

19 De dannede en Kalv ved Horeb og tilbade et støbt Billede.

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

20 Og de ombyttede deres Herlighed med Billedet af en Okse, som æder Urter.

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

21 De glemte Gud, deres Frelser, som havde gjort store Ting i Ægypten,

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

22 underfulde Gerninger i Kams Land, forfærdelige Ting ved det røde Hav.

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

23 Og han sagde, at han vilde ødelægge dem; dersom Mose, hans udvalgte, ikke havde stillet sig i Gabet for hans Ansigt, at afvende hans Vrede fra at ødelægge dem —!

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

24 De foragtede ogsaa det yndige Land, de troede ikke hans Ord.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

25 Men de knurrede i deres Telte, de hørte ikke paa Herrens Røst.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

26 Og han svor dem med oprakt Haand, at han vilde lade dem falde i Ørken,

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

27 og at han vilde lade deres Afkom falde iblandt Hedningerne og bortstrø dem i Landene.

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

28 Og de bandt sig til Baal-Peor og aade af Ofrene til de døde Afguder.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

29 Og de opirrede ham med deres Idrætter, saa at en Plage brød løs paa dem,

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

30 Da stod Pinehas frem og holdt Dom, og Plagen hørte op.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

31 Og det blev regnet ham til Retfærdighed fra Slægt til Slægt evindelig.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

32 De fortørnede ham ogsaa ved Meribas Vand, og det gik Mose ilde for deres Skyld.

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

33 Thi de vare genstridige imod hans Aand, og han talte ubetænksomt med sine Læber.

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

34 De ødelagde ikke Folkene, om hvilke Herren havde sagt det til dem.

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

35 Men de blandede sig med Hedningerne og lærte deres Gerninger.

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

36 Og de tjente deres Afguder, og disse bleve dem til en Snare.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

37 Og de ofrede deres Sønner og deres Døtre til Magterne.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

38 Og de udøste uskyldigt Blod, deres Sønners og deres Døtres Blod, som de ofrede til Kanaans Afguder, og Landet vanhelligedes af Blodet.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

39 Og de besmittede sig ved deres Gerninger, og de bolede ved deres Idrætter.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

40 Da optændtes Herrens Vrede imod hans Folk, og han fik en Vederstyggelighed til sin Arv.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

41 Og han gav dem i Hedningernes Haand, og deres Avindsmænd herskede over dem.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

42 Og deres Fjender trængte dem, og de bleve ydmygede under deres Haand.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

43 Han friede dem mange Gange; men de satte sig op imod ham i deres Raad, og de bleve nedtrykte for deres Misgerningers Skyld.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

44 Dog saa han til dem, da de vare i Angest, idet han hørte deres Raab.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

45 Og han kom sin Pagt i Hu, dem til Bedste, og det angrede ham efter hans store Miskundhed.

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

46 Og han lod dem finde Barmhjertighed hos alle dem, som havde bortført dem.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

47 Frels os, Herre, vor Gud! og saml os fra Hedningerne, at vi kunne takke dit hellige Navn, rose os af din Pris!

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

48 Lovet være Herren, Israels Gud, fra Evighed og indtil Evighed; og alt Folket siger: Amen. Halleluja!

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!