Salme 105
1 Priser Herren, paakalder hans Navn, kundgører hans Gerninger iblandt Folkene!
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Synger for ham, spiller for ham, taler om alle hans underfulde Gerninger!
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Roser eder af hans hellige Navn; deres Hjerte glæder sig, som søge Herren!
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Spørger efter Herren og hans Magt, søger hans Ansigt alle Tider!
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Ihukommer hans underfulde Gerninger, som han har gjort, hans Jærtegn og hans Munds Domme.
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 I, hans Tjener Abrahams Sæd! Jakobs Børn, hans udvalgte!
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 Han er Herren vor Gud; hans Domme ere over al Jorden.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 Han kommer evindelig sin Pagt i Hu, det Ord, som han har befalet til tusinde Slægter,
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 som han har indgaaet med Abraham, og sin Ed til Isaak,
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 hvilken han opstillede for Jakob til en Skik, for Israel til en evig Pagt
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 sigende: Dig vil jeg give Kanaans Land til eders Arvs Lod;
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 der de vare en liden Hob, faa og fremmede deri;
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 og de vandrede fra Folk til Folk, fra et Rige til et andet Folkefærd.
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 Han tillod intet Menneske at gøre dem Vold og revsede Konger for deres Skyld:
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 „Rører ikke mine salvede og gører ikke mine Profeter noget ondt‟.
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 Og han kaldte Hunger over Landet, han formindskede alt Brøds Forraad.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 Han sendte en Mand forud for dem; til Træl blev Josef solgt.
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 De plagede hans Fødder i Stokken; han selv kom i Jern
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 indtil den Tid, da hans Ord traf ind, da Herrens Tale havde lutret ham.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 Kongen sendte hen og lod ham løs; han, som herskede over Folkene, gav ham fri.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 Han satte ham til Herre over sit Hus og til Hersker over alt sit Gods,
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 at han kunde binde hans Fyrster efter sin Villie og lære hans Ældste Visdom.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Saa kom Israel til Ægypten og Jakob boede som fremmed i Kams Land.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 Men sit Folk gjorde han saare frugtbart og mægtigere end dets Modstandere.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 Disses Sind omskiftede han, saa at de hadede hans Folk og handlede træskelig imod hans Tjenere.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 Han sendte Mose, sin Tjener, Aron, som han havde udvalgt.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 De kundgjorde hans Tegns Ord iblandt dem og hans Undere i Kams Land.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 Han sendte Mørke og lod det blive mørkt, og de vare ikke genstridige imod hans Ord.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 Han vendte deres Vande om til Blod og dræbte deres Fisk.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Deres Land vrimlede af Frøer lige indtil i deres Kongers Kamre.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 Han talte, saa kom der Utøj, Lus, over hele deres Landemærke.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 Han lod deres Regnbyger blive til Hagel, til Ildslue i deres Land.
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 Og han slog deres Vinstokke og deres Figentræer og sønderbrød Træerne inden deres Landemærke.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 Han talte, saa kom der Græshopper og Høskrækker, og der var ikke Tal paa dem.
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 Og de aade alle Urter i deres Land, og de aade Frugten paa deres Mark.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 Han slog og alt førstefødt i deres Land, Førstegrøden af al deres Kraft.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 Men hine førte han ud med Sølv og Guld, og der var ingen skrøbelig iblandt deres Stammer.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Ægypten blev glad, der de droge ud; thi Frygt for dem var falden paa det.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 Han udbredte en Sky til Skjul og en Ild til at lyse om Natten.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 De bade, saa lod han Vagtler komme og mættede dem med Himmelbrød.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Han oplod en Klippe, og der flød Vand, det løb igennem de tørre Steder som en Flod.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 Thi han kom sit hellige Ord i Hu og sin Tjener Abraham.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 Og han førte sit Folk ud med Glæde, sine udvalgte med Frydeskrig.
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 Og han gav dem Hedningernes Lande; og de arvede, hvad Folkene havde haft Møje for,
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 paa det de skulde holde hans Skikke og bevare hans Love. Halleluja!
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
