Salme 104
1 Min Sjæl, lov Herren; Herre, min Gud! du er saare stor, du har iført dig Majestæt og Herlighed.
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Han ifører sig Lys som et Klædebon, han udbreder Himmelen som et Telt.
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 Han hvælver sine Sale i Vandene; han gør Skyerne til sin Vogn, han vandrer paa Vejrets Vinger.
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Han gør Vindene til sine Engle, gloende Ild til sine Tjenere.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Han grundfæstede Jorden paa dens Grundvold, den skal ikke rokkes i al Evighed.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Du havde skjult den med Havet som med et Klæde, Vandene stode over Bjergene.
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 De flyede for din Trusel, de fore hastelig bort for din Tordens Røst.
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Bjergene fore op, Dalene fore ned til det Sted, som du grundfæstede for dem.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Du satte en Grænse, hvorover de ikke skulde gaa; de skulde ikke skjule Jorden igen.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Han lader Kilder opvælde i Dalene; de rinde imellem Bjergene.
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 De give alle Markens Dyr at drikke, Vildæsler slukke deres Tørst.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Over dem bo Himmelens Fugle; ud fra Grenene lade de deres Røst høre.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Han vander Bjergene fra sine høje Sale; Jorden mættes af dine Gerningers Frugt.
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Han lader Græs gro for Kvæget og Urter til Menneskens Tjeneste for at fremføre Brød af Jorden.
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 Og Vin glæder et Menneskes Hjerte, hans Ansigt bliver frydefuldt af Olie, og Brød vederkvæger et Menneskes Hjerte.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 Herrens Træer mættes af Væde, Libanons Cedre, som han har plantet;
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 der hvor Fuglene bygge Rede; Storkens Bo er paa Fyrretræerne.
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 De høje Bjerge ere for Stengederne, Klipperne ere en Tilflugt for Kaninerne.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Han gjorde Maanen til at bestemme Tiderne, Solen ved sin Nedgang.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Du gør Mørke, og der bliver Nat, i den krybe alle Skovens Dyr frem.
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 De unge Løver brøle efter Rov og komme for at kræve deres Føde af Gud.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 Solen gaar op, saa trække de sig tilbage og lægge sig i deres Huler.
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 Da gaar Mennesket ud til sin Gerning og til sit Arbejde indtil Aftenen.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 Hvor mange ere dine Gerninger, Herre! du gjorde dem alle viselig; Jorden er fuld af dine Ejendomme.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Her er Havet stort og vidt til begge Sider; der er Vrimmel uden Tal, der er Dyr, de smaa med de store.
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 Der gaa Skibene; der er Leviathan, som du dannede til at lege derudi.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 De vente alle paa dig, at du skal give dem deres Føde i rette Tid.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 Giver du dem, da sanke de; oplader du din Haand, da mættes de med godt.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Skjuler du dit Ansigt, da forfærdes de; tager du Aanden tilbage fra dem, da dø de og vende tilbage til deres Støv.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Udsender du din Aand, skabes de, og du fornyer Jordens Skikkelse.
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 Herrens Ære blive evindelig, Herren glæde sig over sine Gerninger!
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Han ser til Jorden, og den bæver; han rører ved Bjergene, og de ryge.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Jeg vil synge for Herren, medens jeg lever, jeg vil lovsynge min Gud, medens jeg er til.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Maatte min Tale behage ham; jeg vil glædes i Herren.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Maatte dog Syndere udryddes af Jorden, og ugudelige ikke være ydermere! Min Sjæl, lov Herren! Halleluja.
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
