Salme 104
1 Min Sjæl, lov Herren; Herre, min Gud! du er saare stor, du har iført dig Majestæt og Herlighed.
Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
2 Han ifører sig Lys som et Klædebon, han udbreder Himmelen som et Telt.
Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
3 Han hvælver sine Sale i Vandene; han gør Skyerne til sin Vogn, han vandrer paa Vejrets Vinger.
Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
4 Han gør Vindene til sine Engle, gloende Ild til sine Tjenere.
Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
5 Han grundfæstede Jorden paa dens Grundvold, den skal ikke rokkes i al Evighed.
Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6 Du havde skjult den med Havet som med et Klæde, Vandene stode over Bjergene.
Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7 De flyede for din Trusel, de fore hastelig bort for din Tordens Røst.
Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8 Bjergene fore op, Dalene fore ned til det Sted, som du grundfæstede for dem.
Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9 Du satte en Grænse, hvorover de ikke skulde gaa; de skulde ikke skjule Jorden igen.
Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10 Han lader Kilder opvælde i Dalene; de rinde imellem Bjergene.
Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11 De give alle Markens Dyr at drikke, Vildæsler slukke deres Tørst.
Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12 Over dem bo Himmelens Fugle; ud fra Grenene lade de deres Røst høre.
Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13 Han vander Bjergene fra sine høje Sale; Jorden mættes af dine Gerningers Frugt.
Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
14 Han lader Græs gro for Kvæget og Urter til Menneskens Tjeneste for at fremføre Brød af Jorden.
Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
15 Og Vin glæder et Menneskes Hjerte, hans Ansigt bliver frydefuldt af Olie, og Brød vederkvæger et Menneskes Hjerte.
Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
16 Herrens Træer mættes af Væde, Libanons Cedre, som han har plantet;
Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
17 der hvor Fuglene bygge Rede; Storkens Bo er paa Fyrretræerne.
Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
18 De høje Bjerge ere for Stengederne, Klipperne ere en Tilflugt for Kaninerne.
Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
19 Han gjorde Maanen til at bestemme Tiderne, Solen ved sin Nedgang.
Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
20 Du gør Mørke, og der bliver Nat, i den krybe alle Skovens Dyr frem.
Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
21 De unge Løver brøle efter Rov og komme for at kræve deres Føde af Gud.
Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
22 Solen gaar op, saa trække de sig tilbage og lægge sig i deres Huler.
Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
23 Da gaar Mennesket ud til sin Gerning og til sit Arbejde indtil Aftenen.
Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
24 Hvor mange ere dine Gerninger, Herre! du gjorde dem alle viselig; Jorden er fuld af dine Ejendomme.
Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
25 Her er Havet stort og vidt til begge Sider; der er Vrimmel uden Tal, der er Dyr, de smaa med de store.
Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
26 Der gaa Skibene; der er Leviathan, som du dannede til at lege derudi.
Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
27 De vente alle paa dig, at du skal give dem deres Føde i rette Tid.
Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
28 Giver du dem, da sanke de; oplader du din Haand, da mættes de med godt.
Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
29 Skjuler du dit Ansigt, da forfærdes de; tager du Aanden tilbage fra dem, da dø de og vende tilbage til deres Støv.
Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
30 Udsender du din Aand, skabes de, og du fornyer Jordens Skikkelse.
Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
31 Herrens Ære blive evindelig, Herren glæde sig over sine Gerninger!
Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
32 Han ser til Jorden, og den bæver; han rører ved Bjergene, og de ryge.
Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
33 Jeg vil synge for Herren, medens jeg lever, jeg vil lovsynge min Gud, medens jeg er til.
Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
34 Maatte min Tale behage ham; jeg vil glædes i Herren.
Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
35 Maatte dog Syndere udryddes af Jorden, og ugudelige ikke være ydermere! Min Sjæl, lov Herren! Halleluja.
Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
