Salme 103
1 Min Sjæl! lov Herren, og alt det, som i mig er, love hans hellige Navn.
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
2 Min Sjæl! lov Herren og glem ikke alle hans Velgerninger,
Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3 ham, som forlader dig alle dine Misgerninger; ham, som læger alle dine Sygdomme;
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4 ham, som genløser dit Liv fra Graven; ham, som kroner dig med Miskundhed og Barmhjertighed;
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5 ham, som mætter din Sjæl med det gode, at du bliver ung igen som Ørnen.
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6 Herren øver Retfærdighed og Ret for alle fortrykte.
Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7 Han lod Mose vide sine Veje, Israels Børn sine Gerninger.
Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8 Herren er barmhjertig og naadig, langmodig og af megen Miskundhed.
Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9 Han skal ikke bestandig gaa i Rette, ej heller beholde Vrede evindelig.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10 Han har ikke gjort imod os efter vore Synder og ikke betalt os efter vore Misgerninger.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11 Thi saa høj Himmelen er over Jorden, har hans Miskundhed været mægtig over dem, som frygte ham.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12 Saa langt som Østen er fra Vesten, har han ladet vore Overtrædelser være langt fra os.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13 Ligesom en Fader forbarmer sig over Børn, saa forbarmer Herren sig over dem, som frygte ham.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14 Thi han kender vor Skabning, han kommer i Hu, at vi ere Støv.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Et Menneskes Dage ere som Græs; som et Blomster paa Marken, saa blomstrer han.
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 Naar et Vejr farer over det, da er det ikke mere, og dets Sted kender det ikke længere.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17 Men Herrens Miskundhed er fra Evighed og indtil Evighed over dem, som frygte ham, og hans Retfærdighed med Børnebørn,
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18 med dem, som holde hans Pagt, og med dem, som komme hans Befalinger i Hu for at gøre derefter.
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19 Herren har befæstet sin Trone i Himmelen, og hans Rige behersker alt.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
20 Lover Herren, I hans Engle! I vældige i Magt, som udrette hans Ord, idet I høre paa hans Ords Røst!
Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21 Lover Herren, alle hans Hærskarer! I hans Tjenere, som gøre hans Villie!
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
22 Lover Herren, I hans Gerninger alle til Hobe! i alle hans Herredømmes Steder: Min Sjæl, lov Herren!
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
