Salme 103
1 Min Sjæl! lov Herren, og alt det, som i mig er, love hans hellige Navn.
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Min Sjæl! lov Herren og glem ikke alle hans Velgerninger,
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 ham, som forlader dig alle dine Misgerninger; ham, som læger alle dine Sygdomme;
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 ham, som genløser dit Liv fra Graven; ham, som kroner dig med Miskundhed og Barmhjertighed;
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 ham, som mætter din Sjæl med det gode, at du bliver ung igen som Ørnen.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Herren øver Retfærdighed og Ret for alle fortrykte.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Han lod Mose vide sine Veje, Israels Børn sine Gerninger.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 Herren er barmhjertig og naadig, langmodig og af megen Miskundhed.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Han skal ikke bestandig gaa i Rette, ej heller beholde Vrede evindelig.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Han har ikke gjort imod os efter vore Synder og ikke betalt os efter vore Misgerninger.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 Thi saa høj Himmelen er over Jorden, har hans Miskundhed været mægtig over dem, som frygte ham.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 Saa langt som Østen er fra Vesten, har han ladet vore Overtrædelser være langt fra os.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Ligesom en Fader forbarmer sig over Børn, saa forbarmer Herren sig over dem, som frygte ham.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 Thi han kender vor Skabning, han kommer i Hu, at vi ere Støv.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Et Menneskes Dage ere som Græs; som et Blomster paa Marken, saa blomstrer han.
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 Naar et Vejr farer over det, da er det ikke mere, og dets Sted kender det ikke længere.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Men Herrens Miskundhed er fra Evighed og indtil Evighed over dem, som frygte ham, og hans Retfærdighed med Børnebørn,
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 med dem, som holde hans Pagt, og med dem, som komme hans Befalinger i Hu for at gøre derefter.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Herren har befæstet sin Trone i Himmelen, og hans Rige behersker alt.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Lover Herren, I hans Engle! I vældige i Magt, som udrette hans Ord, idet I høre paa hans Ords Røst!
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Lover Herren, alle hans Hærskarer! I hans Tjenere, som gøre hans Villie!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Lover Herren, I hans Gerninger alle til Hobe! i alle hans Herredømmes Steder: Min Sjæl, lov Herren!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
