Ordsprogene 9
1 Visdommen har bygget sit Hus, har udhugget sine syv Piller;
Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
2 hun har slagtet sit Slagtekvæg, blandet sin Vin og dækket sit Bord;
Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
3 hun har udsendt sine Piger, hun kalder fra Toppene af Stadens Høje:
Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
4 Hvo der er uvidende, den vende sig hid; og til den, som fattes Forstand, siger hun:
"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
5 Kommer hid, æder af mit Brød, og drikker af Vinen, som jeg har blandet.
"Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
6 Forlader Uvidenhed, saa skulle I leve, og gaar lige frem paa Forstandens Vej.
Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -
7 Hvo som revser en Spotter, henter sig Spot, og hvo som irettesætter den ugudelige, faar Skændsel til Løn.
Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
8 Sæt ikke en Spotter i Rette, at han ikke skal hade dig; sæt en viis i Rette, og han skal elske dig.
Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
9 Giv den vise, og han skal blive visere; undervis den retfærdige, og han skal tage til i Lærdom.
Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
10 Herrens Frygt er Visdoms Begyndelse, og Kundskab om den Hellige er Forstand.
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
11 Thi ved mig skulle dine Dage blive mange, og flere Leveaar skulle vorde dig tillagte.
"Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
12 Dersom du er viis, er du viis til dit eget Gavn; men spotter du, skal du bære det alene.
Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
13 Daarskaben er en urolig Kvinde, idel Uvidenhed, og kender ikke noget.
Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
14 Og hun sidder ved sit Hus's Dør, paa en Stol paa Stadens Høje,
Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
15 for at kalde paa dem, som gaa forbi ad Vejen, dem, som vandre ret frem paa deres Stier;
kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
16 hvo der er uvidende, den vende sig hid; og den, som fattes Forstand, ham taler hun til.
"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
17 Stjaalet Vand er sødt, og lønligt Brød er lækkert.
"Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".
