Ordsprogene 8
1 Mon ikke Visdommen raaber, og Forstanden opløfter sin Røst?
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 Paa Toppen af Højene ved Vejen, midt paa Stierne staar den;
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 ved Siden af Portene, ved Udgangen af Staden, ved Indgangen til Portene raaber den:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 Til eder, I Mænd, vil jeg raabe, og min Røst lyde til Menneskens Børn.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 I uvidende! fatter Vid; og I Daarer! fatter Forstand.
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Hører, thi jeg vil tale fyrstelige Ting og aabne mine Læber med Retvished.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Thi min Gane taler Sandhed, og Ugudelighed er en Vederstyggelighed for mine Læber.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 I Retfærdighed ere alle min Munds Ord; der er intet fordrejet eller forvendt i dem.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 De ere alle rette for den forstandige og ligefremme for dem, som finde Kundskab.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Tager imod min Undervisning og ikke imod Sølv og imod Kundskab fremfor udsøgt Guld.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 Thi Visdom er bedre end Perler, og alle de Ting, man har Lyst til, kunne ikke lignes ved den.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Jeg, Visdommen, jeg har taget Bolig i Vidskab og besidder Kundskab om kløgtige Raad.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Herrens Frygt er at hade ondt; Hoffærdighed og Hovmodighed og Ondskabs Vej og den Mund, som taler forvendte Ting, hader jeg.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Raad og hvad der har Bestand, hører mig til; jeg er Forstand, mig hører Styrke til.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Ved mig regere Konger, og ved mig beskikke Fyrster Ret.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Ved mig herske Herskere og Høvdinger, alle Dommere paa Jorden.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Jeg elsker dem, som elske mig, og de, som søge mig, skulle finde mig.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Rigdom og Ære er hos mig, varigt Gods og Retfærdighed.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Min Frugt er bedre end Guld og ædelt Malm, og at vinde mig er bedre end udsøgt Sølv.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Jeg vandrer paa Retfærdigheds Vej, midt paa Rettens Stier,
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 til at lade dem, som elske mig, arve varigt godt og til at fylde deres Forraadskamre.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Herren ejede mig som sin Vejs Begyndelse, forud for sine Gerninger, fra fordums Tid.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Fra Evighed er jeg indsat, fra det første af, før Jorden var.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Da Afgrundene endnu ikke vare, er jeg født, da Kilderne, som have meget Vand, ikke vare til.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Før Bjergene bleve nedsænkede, før Højene bleve til, er jeg født.
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 Han havde endnu ikke skabt Jorden eller Markerne eller det første af Jordens Støv.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Der han beredte Himlene, da var jeg der, der han slog en Kreds oven over Afgrunden;
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 der han befæstede Skyerne heroventil, der Afgrundens Kilder fik deres faste Sted;
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 der han satte Havet dets Grænse, at Vandene ikke skulde overtræde hans Befaling, der han lagde Jordens Grundvold:
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Da var jeg hos ham som Kunstnerinde, og jeg var hans Lyst Dag for Dag, og jeg legede for hans Ansigt alle Tider;
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 jeg legede i Verden paa hans Jord, og min Lyst var hos Menneskens Børn.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Og nu, Børn, hører mig! og salige ere de, som tage Vare paa mine Veje.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Hører Undervisning og bliver vise, og lader den ikke fare!
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Saligt er det Menneske, som hører mig, saa at han dagligt vaager ved mine Døre og tager Vare paa mine Dørstolper.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Thi hvo mig finder, han finder Livet og faar Velbehag hos Herren.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Men hvo, som synder imod mig, skader sin Sjæl; alle, som mig hade, elske Døden.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
