Ordsprogene 7
1 Min Søn! bevar mine Ord, og gem mine Bud hos dig.
Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
2 Hold mine Bud, saa skal du leve, og min Lov som din Øjesten.
Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
3 Bind dem om dine Fingre, skriv dem paa dit Hjertes Tavle!
Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
4 Sig til Visdommen: Du er min Søster, og Forstanden kalde du din Kynding;
Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
5 for at den maa bevare dig fra en fremmed Kvinde, fra en ubekendt, som gør sine Ord glatte.
että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
6 Thi jeg saa ud af mit Hus's Vindu, igennem mit Gitter;
Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
7 og jeg saa iblandt de uerfarne, jeg blev var iblandt Sønnerne et ungt Menneske, som fattedes Forstand,
ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
8 og han gik forbi paa Gaden ved hendes Hjørne og skred frem ad Vejen til hendes Hus,
Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
9 i Tusmørket om Aftenen efter Dagen, midt i Natten og Mørket.
päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
10 Og se, en Kvinde mødte ham i Horesmykke og underfundig i Hjertet,
Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
11 støjende og ustyrlig, hendes Fødder kunne ikke blive i hendes Hus.
Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
12 Stundom er hun ude, stundom paa Gaderne og lurer ved alle Hjørner.
milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
13 Og hun tog fat paa ham og kyssede ham, hun gjorde sit Ansigt frækt og sagde til ham:
Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
14 Der paalaa mig Takoffer, i Dag har jeg betalt mine Løfter;
"Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
15 derfor er jeg gaaet ud at møde dig, at søge dit Ansigt, og jeg har fundet dig.
Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
16 Jeg har redet mit Leje med Tæpper, med stribet Tøj af Garn fra Ægypten;
Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
17 jeg har overstænket min Seng med Myrra. Aloe og Kanel;
Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
18 kom, lader os beruse os i Kærlighed indtil Morgenen, lader os forlyste os i Elskov;
Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
19 thi Manden er ikke hjemme, han er faren lang Vej bort;
Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
20 han tog Pengeknuden med sig, han kommer hjem til Fuldmaanedagen.
Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
21 Hun bøjede ham med sin megen Overtalelse, tilskyndte ham med sine smigrende Læber.
Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
22 Hvo der hastelig gaar efter hende, kommer som Oksen til Slagterbænken og som i Fodlænken, der er til Daarens Tugtelse,
kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
23 indtil en Pil sønderskærer hans Lever; ligesom Fuglen skynder sig til Snaren og ved ikke, at det gælder dens Liv.
niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
24 Saa hører mig nu, I Børn! og agter paa min Munds Ord!
Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
25 Lad dit Hjerte ikke vige af til hendes Veje, lad dig ikke forvildes paa hendes Stier;
Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
26 thi mange ere de gennemborede, som hun har fældet, og mangfoldige alle de, hun har ihjelslaget.
Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
