Ordsprogene 7
1 Min Søn! bevar mine Ord, og gem mine Bud hos dig.
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Hold mine Bud, saa skal du leve, og min Lov som din Øjesten.
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Bind dem om dine Fingre, skriv dem paa dit Hjertes Tavle!
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Sig til Visdommen: Du er min Søster, og Forstanden kalde du din Kynding;
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 for at den maa bevare dig fra en fremmed Kvinde, fra en ubekendt, som gør sine Ord glatte.
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Thi jeg saa ud af mit Hus's Vindu, igennem mit Gitter;
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 og jeg saa iblandt de uerfarne, jeg blev var iblandt Sønnerne et ungt Menneske, som fattedes Forstand,
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 og han gik forbi paa Gaden ved hendes Hjørne og skred frem ad Vejen til hendes Hus,
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 i Tusmørket om Aftenen efter Dagen, midt i Natten og Mørket.
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 Og se, en Kvinde mødte ham i Horesmykke og underfundig i Hjertet,
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 støjende og ustyrlig, hendes Fødder kunne ikke blive i hendes Hus.
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 Stundom er hun ude, stundom paa Gaderne og lurer ved alle Hjørner.
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 Og hun tog fat paa ham og kyssede ham, hun gjorde sit Ansigt frækt og sagde til ham:
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 Der paalaa mig Takoffer, i Dag har jeg betalt mine Løfter;
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 derfor er jeg gaaet ud at møde dig, at søge dit Ansigt, og jeg har fundet dig.
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Jeg har redet mit Leje med Tæpper, med stribet Tøj af Garn fra Ægypten;
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 jeg har overstænket min Seng med Myrra. Aloe og Kanel;
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 kom, lader os beruse os i Kærlighed indtil Morgenen, lader os forlyste os i Elskov;
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 thi Manden er ikke hjemme, han er faren lang Vej bort;
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 han tog Pengeknuden med sig, han kommer hjem til Fuldmaanedagen.
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Hun bøjede ham med sin megen Overtalelse, tilskyndte ham med sine smigrende Læber.
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Hvo der hastelig gaar efter hende, kommer som Oksen til Slagterbænken og som i Fodlænken, der er til Daarens Tugtelse,
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 indtil en Pil sønderskærer hans Lever; ligesom Fuglen skynder sig til Snaren og ved ikke, at det gælder dens Liv.
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Saa hører mig nu, I Børn! og agter paa min Munds Ord!
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 Lad dit Hjerte ikke vige af til hendes Veje, lad dig ikke forvildes paa hendes Stier;
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 thi mange ere de gennemborede, som hun har fældet, og mangfoldige alle de, hun har ihjelslaget.
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
