Ordsprogene 6
1 Min Søn! dersom du er gaaet i Borgen hos din Næste, har givet Haandslag til den fremmede;
Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
2 har du bundet dig ved din Munds Ord, ladet dig fange ved din Mands Ord:
jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
3 Saa gør dog dette, min Søn! og red dig, fordi du er kommen i din Næstes Haand: Gak, nedkast dig for hans Fødder, og træng ind paa din Næste!
niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
4 Tilsted ikke dine Øjne at sove eller dine Øjenlaage at slumre.
Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
5 Fri dig som en Raa af Jægerens Haand og som en Fugl af Fuglefængerens Haand.
Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
6 Du lade! gak til Myren, se dens Veje, og bliv viis.
Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
7 Skønt den ikke har nogen Fyrste, Foged eller Hersker,
Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
8 bereder den om Sommeren sin Mad, den samler om Høsten sin Spise.
se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
9 Du lade! hvor længe vil du ligge? naar vil du staa op af din Søvn?
Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
10 Sov lidt endnu, blund lidt, fold Hænderne lidt for at hvile:
Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
11 Saa skal din Armod komme som en Landstryger og din Trang som skjoldvæbnet Mand.
niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
12 Et nedrigt Menneske, en uretfærdig Mand er den, som gaar med en vanartig Mund;
Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
13 den, som giver Vink med sine Øjne, gør Tegn med sine Fødder, peger med sine Fingre;
silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
14 den, som har forvendte Ting i sit Hjerte og optænker ondt til hver Tid og kommer Trætter af Sted.
kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
15 Derfor skal hans Ulykke komme hastelig, han skal snart sønderknuses, og der skal ingen Lægedom være.
Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
16 Disse seks Stykker hader Herren, og de syv ere en Vederstyggelighed for hans Sjæl:
Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17 Stolte Øjne, en løgnagtig Tunge og Hænder, som udgyde den uskyldiges Blod;
ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18 et Hjerte, som optænker uretfærdige Tanker; Fødder, som haste med at løbe til det onde;
sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19 den, der som falsk Vidne taler Løgn; og den, som kommer Trætter af Sted imellem Brødre.
väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
20 Min Søn! bevar din Faders Bud, og forlad ikke din Moders Lov.
Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
21 Knyt dem til dit Hjerte for stedse, bind dem om din Hals!
Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
22 Naar du vandrer, skal den lede dig, naar du lægger dig, skal den bevare dig, og naar du opvaagner, skal den tale til dig.
Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
23 Thi Budet er en Lampe og Loven et Lys, og Undervisningens Revselse er Vej til Livet;
Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
24 at den maa bevare dig fra en ond Kvinde, fra en fremmed Tunges Sledskhed.
että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
25 Begær ikke hendes Dejlighed i dit Hjerte, og lad hende ikke indtage dig med sine Øjenlaage!
Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
26 Thi for en Skøges Skyld gælder det kun om et Stykke Brød, men en anden Mands Hustru fanger den dyrebare Sjæl.
Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
27 Mon nogen kan tage Ild i sin Barm, uden at hans Klæder brændes op?
Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
28 Eller mon nogen kan gaa paa Gløder, uden at hans Fødder brændes?
Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
29 Saa sker det ham, som gaar ind til sin Næstes Hustru; ingen, som rører hende, slipper fri for Straf.
Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
30 Man ringeagter ikke, at en Tyv stjæler for at mætte sig, naar han er hungrig;
Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
31 men naar han bliver greben, maa han betale syv Fold, han maa give alt sit Hus's Gods.
Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
32 Den, som bedriver Hor med en Kvinde, fattes Forstand; den, som vil fordærve sin Sjæl, han, ja han gør sligt.
Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
33 Plage og Skam skal ramme ham, og hans Skændsel skal ikke udslettes.
Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
34 Thi nidkær er Mandens Vrede, og han skal ikke skaane paa Hævnens Dag;
Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
35 han skal ikke tage nogen Bod for gyldig og ikke samtykke, om du end vilde give megen Skænk.
Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.
