Ordsprogene 6
1 Min Søn! dersom du er gaaet i Borgen hos din Næste, har givet Haandslag til den fremmede;
Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
2 har du bundet dig ved din Munds Ord, ladet dig fange ved din Mands Ord:
Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
3 Saa gør dog dette, min Søn! og red dig, fordi du er kommen i din Næstes Haand: Gak, nedkast dig for hans Fødder, og træng ind paa din Næste!
ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
4 Tilsted ikke dine Øjne at sove eller dine Øjenlaage at slumre.
Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
5 Fri dig som en Raa af Jægerens Haand og som en Fugl af Fuglefængerens Haand.
Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
6 Du lade! gak til Myren, se dens Veje, og bliv viis.
Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
7 Skønt den ikke har nogen Fyrste, Foged eller Hersker,
Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
8 bereder den om Sommeren sin Mad, den samler om Høsten sin Spise.
Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
9 Du lade! hvor længe vil du ligge? naar vil du staa op af din Søvn?
Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
10 Sov lidt endnu, blund lidt, fold Hænderne lidt for at hvile:
Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
11 Saa skal din Armod komme som en Landstryger og din Trang som skjoldvæbnet Mand.
Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
12 Et nedrigt Menneske, en uretfærdig Mand er den, som gaar med en vanartig Mund;
Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
13 den, som giver Vink med sine Øjne, gør Tegn med sine Fødder, peger med sine Fingre;
Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
14 den, som har forvendte Ting i sit Hjerte og optænker ondt til hver Tid og kommer Trætter af Sted.
Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
15 Derfor skal hans Ulykke komme hastelig, han skal snart sønderknuses, og der skal ingen Lægedom være.
Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
16 Disse seks Stykker hader Herren, og de syv ere en Vederstyggelighed for hans Sjæl:
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 Stolte Øjne, en løgnagtig Tunge og Hænder, som udgyde den uskyldiges Blod;
Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 et Hjerte, som optænker uretfærdige Tanker; Fødder, som haste med at løbe til det onde;
Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 den, der som falsk Vidne taler Løgn; og den, som kommer Trætter af Sted imellem Brødre.
Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
20 Min Søn! bevar din Faders Bud, og forlad ikke din Moders Lov.
Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
21 Knyt dem til dit Hjerte for stedse, bind dem om din Hals!
Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
22 Naar du vandrer, skal den lede dig, naar du lægger dig, skal den bevare dig, og naar du opvaagner, skal den tale til dig.
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
23 Thi Budet er en Lampe og Loven et Lys, og Undervisningens Revselse er Vej til Livet;
Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
24 at den maa bevare dig fra en ond Kvinde, fra en fremmed Tunges Sledskhed.
Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
25 Begær ikke hendes Dejlighed i dit Hjerte, og lad hende ikke indtage dig med sine Øjenlaage!
Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
26 Thi for en Skøges Skyld gælder det kun om et Stykke Brød, men en anden Mands Hustru fanger den dyrebare Sjæl.
Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
27 Mon nogen kan tage Ild i sin Barm, uden at hans Klæder brændes op?
Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
28 Eller mon nogen kan gaa paa Gløder, uden at hans Fødder brændes?
Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
29 Saa sker det ham, som gaar ind til sin Næstes Hustru; ingen, som rører hende, slipper fri for Straf.
Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
30 Man ringeagter ikke, at en Tyv stjæler for at mætte sig, naar han er hungrig;
Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
31 men naar han bliver greben, maa han betale syv Fold, han maa give alt sit Hus's Gods.
Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
32 Den, som bedriver Hor med en Kvinde, fattes Forstand; den, som vil fordærve sin Sjæl, han, ja han gør sligt.
Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
33 Plage og Skam skal ramme ham, og hans Skændsel skal ikke udslettes.
Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
34 Thi nidkær er Mandens Vrede, og han skal ikke skaane paa Hævnens Dag;
Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
35 han skal ikke tage nogen Bod for gyldig og ikke samtykke, om du end vilde give megen Skænk.
Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
