Ordsprogene 5
1 Min Søn! giv Agt paa min Visdom; bøj dit Øre til min Indsigt;
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 at du maa gemme kloge Raad, og at dine Læber maa bevare Kundskab.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Thi med Honning dryppe den fremmede Kvindes Læber, og glattere end Olie er hendes Gane.
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 Men paa det sidste er hun besk som Malurt, hvas som et tveægget Sværd.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 For at hun ikke skal tænke over Livets Sti, ere hendes Veje ustadige, uden at hun ved det.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Saa hører mig nu, I Børn! og viger ikke fra min Munds Ord.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Lad din Vej være langt fra hende, og nærm dig ikke Døren til hendes Hus,
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 at du ikke skal give andre din Ære og en grusom Herre dine Aar;
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 at fremmede ikke skulle mættes af din Formue, og alt, hvad du har arbejdet for, komme i anden Mands Hus;
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 saa at du skal hyle; paa det sidste, naar dit Kød og dit Huld tæres hen,
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 og sige: Hvorledes har jeg dog kunnet hade Undervisning og mit Hjerte kunnet foragte Revselse?
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 saa at jeg ikke hørte paa mine Læbers Røst, ej heller bøjede mit Øre til dem, som underviste mig.
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Nær var jeg kommen i al Ulykke midt i Forsamlingen og Menigheden.
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Drik Vand af din egen Brønd og frisk Vand af din egen Kilde!
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Skulde vel dine Kilder flyde udenfor, dine Vandbække ud paa Gaderne?
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Lad dem høre dig til, dig alene, og ikke de fremmede tillige med dig.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Din Kilde være velsignet, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 en elskelig Hind og en yndig Stenged; hendes Barm beruse dig stedse, i hendes Kærlighed sværme du alle Tider.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Hvorfor vil du, min Søn! sværme for en fremmed Kvinde og favne en anden Kvindes Barm?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Thi en Mands Veje ere for Herrens Øjne, og han vejer alle hans Skridt.
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Den ugudeliges Misgerninger skulle gribe ham selv, og han skal holdes fast i sin Synds Snorer.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Han skal dø, fordi han ikke vilde lade sig undervise, og han skal tumle om for sin Daarligheds Skyld.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
